Mäkinen Hanna
Hanna Mäkinen toimi lääkintälottana kotirintamalla ja sotatoimialueella.
Hanna Mäkinen (o.s. Berg) syntyi 7.6.1922 Uukuniemellä, joka nykyään tunnetaan nimellä Parikkala. Talvisodan jälkeen Moskovan rauhan rajanvedossa Hannan kotitalo jäi Suomen puolelle noin kahden kilometrin päähän rajalinjasta. Toisinkin olisi voinut käydä. Sota itärajan tuntumassa asuville oli konkreettisen lähellä ja Suomen puolustaminen erityisen tärkeää. Kun jatkosota alkoi, Hanna liittyi Lotta Svärd järjestöön.
Hanna Mäkinen toimi lääkintälottana Suomenlinnan ihotautisairaalassa ja Viipurin sotilassairaala 13:ssa. Lisäksi Karhumäen ja Suvilahden kenttäsairaaloissa vuosina 1941–1944. Lottien työ oli vastuullista, vaikka monet olivat kovin nuoria. Monet lääkintälotat Hanna mukaan lukien olivat saaneet koulutuksensa Suomen Punainen Risti -järjestöltä.
Hanna tapasi tulevan aviomiehensä sodan loppuvaiheessa vuonna 1944 Uukuniemellä ja niinkin romanttisissa merkeissä, kuin hänen kotitalonsa navetassa. Joukko sotilaita oli palaamassa Karjalan kannaksen viimeisistä kovista taisteluista ja heidät oli majoitettu maalaistaloon, mutta maito sotilaille haettiin Hannan kotitalosta. Mäkinen lähti maidonhakuun ja siellä lypsytouhuissa pari tutustui. Hanna meni naimisiin vuonna 1945 Uukuniemen kirkossa. Pari jäi asumaan Imatralle ja lapsia syntyi kaksi 40-luvun lopulla. Hanna jatkoi hoitotyötään Imatran Kauppalan sairaalassa ja valmistui apuhoitajaksi vuonna 1964 Tampereella.
Valitettavasti lottapuku, sota-aikaiset valokuvat ja lottamerkki olivat Hannalta hävinneet tai ne oli hävitetty, koska sodan jälkeen lottien työhön suhtauduttiin vähättelevästi ja järjestö leimattiin fasistiseksi. Luultavasti näistä asioista johtuen Hanna ei koskaan puhunut lotta-ajasta tyttärilleen, eikä myöskään sodasta. Sen sijaan hän keskittyi kauniisiin asioihin. Hannan tyttäret muistavat äitinsä iloisena ja touhukkaana kutomassa, ompelemassa ja kotia laittamassa. Luovuus ja kauneuden vaaliminen toivat hänelle paljon iloa ja auttoivat elämässä eteenpäin. Savonlinnan naiskotiteollisuuskoulu vuosina 1940–1941 olikin hänelle sopiva opiskelupaikka.
Hanna kuoli vuonna 1986 vain 64-vuotiaana yllättävän sydäninfarktin seurauksena. Hannan tytär Paula muistelee:
”Vasta 1990- luvun alussa lotat uskalsivat avautua ja kertoa kokemuksistaan ja vasta silloin lottien työ sai ansaitsemansa arvostuksen. Valitettavasti äitini ei saanut tätä kokea. Se olisi varmasti ollut hänelle tärkeää. Ehkä, jos äitini olisi saanut elää, ehkä olisin saanut kuulla hänen omakohtaisia kokemuksiaan lotta-ajasta. Valitettavasti näin ei käynyt, vaan äiti vietiin liian varhain.”