Loimaranta-Airila af Halsström Suoma
Suoma Loimaranta-Airila af Halsström toimi lottajärjestössä johtotehtävissä ja kunniajäsenenä.
Suoma Loimaranta-Airila (1881–1954, o.s. Lindstedt, vuodesta 1906 Loimaranta) kirjoitti ylioppilaaksi vuonna 1901. Hän suoritti Helsingin yliopiston medikofiilitutkinnon vuonna 1903, lääketieteen kandidaatin tutkinnon vuonna 1905 ja lääketieteen lisensiaatin tutkinnon vuonna 1910. Itävaltaan, Saksaan ja Italiaan suuntautuneilla opintomatkoillaan Loimaranta-Airila perehtyi keuhkosairauksien hoitoon. Hän hoiti lääkärin viransijaisuuksia eri puolilla Suomea 1910-luvun alussa.
Loimaranta-Airila asettui Tampereelle vuonna 1916 ja toimi siellä yksityislääkärinä ja vt. piirilääkärinä. Sisällissodan aikana vuonna 1918 hän työskenteli Kenttäsairaala 5:ssä ja sodan jälkeen Tampereen vankileirin ylilääkärinä. Loimaranta-Airila solmi avioliiton lääkäri Ernst af Hällströmin kanssa vuonna 1919 jääden leskeksi vuonna 1934. Hän toimi Tampereella sisälähetyksen lastenkodin lääkärinä, Lempäälässä kunnallis- ja lastenkodin lääkärinä sekä Tottijärvellä kansakoululääkärinä. Loimaranta-Airila avioitui vuonna 1934 filosofian tohtori Kaarlo Airilan kanssa. He muuttivat Helsinkiin, jossa Suoma Loimaranta-Airila toimi yksityislääkärinä.
Suoma Loimaranta-Airila oli Pohjois-Hämeen lottapiirin puheenjohtajana vuosina 1921–1936 sekä Lotta Svärd -järjestön keskusjohtokunnassa lääkintäjaostopäällikkönä vuosina 1921–1923 ja 1927–1942. Hän toimi Puolustusministeriön neuvottelukunnassa, joka selvitti kenttäsairaaloiden yhdenmukaisuutta. Loimaranta-Airila erosi keskusjohtokunnasta vuonna 1942, jonka jälkeen hänet kutsuttiin järjestön kunniajäseneksi.