Linkamo Irma
Irma Linkamo toimi pikkulottana Riihimäellä.
Irma Linkamo (o.s. Aaltonen) syntyi 18.5.1925 Hattulassa.
Terttu Aaltonen muistelee Irma-sisarensa pikkulotta-aikoja:
Isämme oli Riihimäen Lasin maataloustyönjohtaja ja äiti kotiäiti. Meitä oli kuusi sisarusta, neljä tyttöä ja kaksi poikaa. Irma oli tytöistä vanhin. Hattulasta perhe muutti Riihimäelle 1937.
Herajoen koulun opettaja, lotta Greta Terho, houkutteli meitä tyttöjä liittymään lottiin. Irma-sisareni liittyi kanssani Riihimäen pikkulottiin 1938.
Hämeenlinnassa asunut Eeva-tätimme oli koko sodan ajan muonituslottana. Meillä kaikilla oli lottapuvut. Näistä puvuista tehtiin Lotta Svärd –järjestön lakkauttamisen jälkeen liivihameet.
Pikkulotat kokoontuivat Suojeluskuntatalossa. Siellä askarreltiin, ommeltiin ja neulottiin käsivarsinauhoihin suojeluskunnan merkkejä ja tutustuttiin isänmaalliseen historiaan. Talvisodan puhjettua 1939 meni perheen lapset Hattulaan mummolaan sotaa pakoon. Rauhan tultua palattiin kotiin Riihimäelle.
Suomi-Ruotsi kävelyn maaottelumarssiin 1941 osallistuttiin innolla. Vanhin veli kaatui 1943 Maasalon kannaksella vain 19-vuotiaana. Sankarihautajaiset pidettiin Riihimäen sankarihautausmaalla.
Irma osallistui kotona, äidin apuna, pienempien sisarusten paimentamiseen. Hän kävi Meijerikoulun Hämeenlinnassa ja oli töissä eri meijereissä.
Irma Linkamo kuoli 24.4.1986 Kouvolassa.
Irma Linkamon ainoa lapsi – Jaakko Antero Linkamo – jatkaa vielä Terttu-tätinsä kertomusta:
Itsensä oloiseen ammattiin
Aaltosen perheen tapaan Irmakin työskenteli aluksi Riihimäen Lasissa, missä hän hioi lasiesineiden koristeita. Eeva-tädin esikuva innosti kuitenkin meijerialalle. Oppikirjat kierrätettiin, ja meijerikön opinnot Kokemäen tietopuolisessa meijerikoulussa valmistuivat keväällä 1947. Meijeriköt muuttuivat meijeristeiksi 1960-luvulla, kun naisten ammattinimike yhtenäistettiin miesten mukaiseksi.
Mieleisessä ja mielekkäässä työssä
Irma Linkamo toimi ammattiuransa alkupuolen voinvalmistajana maaseutumeijereissä, mistä vieläkin muistuttavat voinäyttelyjen palkinnot. Voi kuului Suomen keskeisiin vientituotteisiin, joten voin laatua ylläpidettiin alueellisin näyttelyin. Tuon ajan meijerikköjä kosketti kuitenkin omintakeinen ongelma: Maidon rasvapitoisuuden analysoinnissa käytettiin rikkihappoa, joka annosteltiin pipetillä. Pipetistä noussut höyry oli kohtalokasta meijerikköjen hampaille.
Uransa toisen puoliskon Irma Linkamo oli laboratorion hoitajana kouvolalaisessa Kymenlaakson osuusmeijerissä. Hän nautti tutkimuksellisen työnsä monipuolisuudesta, menetelmien ja laitteistojen kehittymisestä sekä elävästä yhteydestä maakuntaan. Vaihtelevat työajat ja -päivät tarjosivat vapautta omistautua itselleen, kodilleen ja perheelleen.
Harrastuksissa ja kotosalla
Kun Lottia ei enää ollut, tyhjiön täyttivät Martat. Mezzosopraanon ääniala vei mukaan kuorotoimintaan. Esiintymisasuksi Irma Linkamo teetti Härmän kansallispuvun. Kotitöitä tapasivat jouduttaa isänmaalliset kansakoululaulut.
Kotia ei sisustettu varman päälle, sillä rohkeat avaukset olivat palkitsevampia. Punainen keinutuoli sekä Pehtoori-kahvipannu symboloivat yhä edelleen äidin olemusta täällä omassa kodissani. Tämä arjen esteettisyys oli myös sisäistä. Ympäristössä, jossa pärjätään tuuppimalla ja kiilaamalla, oli kai joskus katkeraakin vaalia synnynnäistä arvokkuutta. Tilanteista tosin mentiin yli kotipiiriin jäävällä huumorilla.
Kirjahyllystä heijastui Irma Linkamon kansallinen suuntautuneisuus, eikä siellä ollut vierasta monikansallinen avarakatseisuuskaan. Tiivistä lukuharrastusta pitivät yllä viikottaiset kirjastokäynnit ja kirjakerhon kuukaudenkirjat. Läheisintä taisi sittenkin olla ristisanojen ratkominen – mitä vaikeampien, sitä mieleisempien. Niitä perheen voimin pähkäiltiin. Valmistin pikku alustan, jolla ruudukko, kynät, kumi ja korjauslakka pysyivät. Kirjasto- ja kauppamatkat – työmatkoista puhumattakaan – olivat osa Irma Linkamon säännöllistä kunto- ja hyötyliikuntaa.
Luottamustehtävät ja huomioiminen, kuolema ja muisto
Irma Linkamo toimi työpaikallaan Kymenlaakson osuusmeijerissä STTK:laisen Meijeriväen liiton osastoyhdysmiehenä. Hän oli kotitalonsa, kouvolalaisen As Oy Mikkolankulman hallituksen puheenjohtaja.
Itsenäisyyspäivänä 1985 Irma Linkamolle myönnettiin Suomen Valkoisen ruusun I luokan mitali kultaristein. Keskuskauppakamarin ansiomerkin hän sai kahdesti – kymmenen ja kahdenkymmenen vuoden palveluksesta Kymenlaakson osuusmeijerissä.
Meijeriväen liiton jäsenlehdessä Maitotalous julkaistiin Irma Linkamon syntymäpäiväkirjoitukset keväällä 1975 ja 1985 sekä keväällä 1986 hänen muistokirjoituksensa. Hänen yksityiskohtainen artikkelinsa omasta työnkuvastaan sisältyy Kymenlaakson osuusmeijerin henkilöstölehteen Kommentti 1/1982.
Saavuttaessaan eläkeiän Irma Linkamo jäi työnantajan toivomuksesta vielä ylimääräiseksi vuodeksi tehtäväänsä. Tuo vuosi oli täyttymäisillään, kun hän menehtyi sydänkohtaukseen. Irma ja Leo Linkamon hauta on Kouvolan vanhalla hautausmaalla.