Lievonen Laura
Laura Lievonen toimi lottana muonitusjaostossa ja varusjaostossa Järvenpäässä ja Karjalassa.
Laura Inkeri Lievonen (o.s. Laurikainen) syntyi 9.11.1923 Sortavalassa. Hän oli vanhempiensa Maria ja Pekka Laurikaisen yhdestätoista lapsesta kuudes. Perheen koti sijaitsi Sortavalan maalaiskunnan Tuoksjärven kylässä, Kiteenjoen rannalla.
Laura ehti käydä kansakoulun Tuokslahdessa ennen kuin perhe joutui talvisodan sytyttyä lähtemään evakkoon. Perhe asettui asumaan Liminkaan, jossa Laura jatkoi opintojaan, kunnes perhe osti muiden sukulaisten kanssa Kotirannan kartanon Järvenpäästä.
Lottiin Laura liittyi Järvenpäässä, jossa häntä pyydettiin auttamaan muonitustöissä. Jatkosodan syttyessä 1941 sai Laura ja hänen isosiskonsa Elna komennuksen sotatoimialueelle raivaamaan ja siivoamaan viholliselta takaisin vallattua Karjalaa. Laura toimi myös muonituslottana ja sai myöhemmin komennuksen pesulaan.
Syyskesällä ja syksyllä 1941 siivosimme Sortavalaa ja sen ympäristöä. Rakennuksia oli jäljellä paljonkin, osa todella suuria, mutta huonossa ja siivottomassa kunnossa. Niitä sitten siivottiin lipeällä paljain käsin. Tuhot olivat suuria.
Lauran vanhemmat palasivat takaisin Tuokslahden kotitilalle vuonna 1942. Kotitilasta oli jäljellä vain saunarakennus, muut rakennukset oli puna-armeija tuhonnut vetäytyessään kesällä 1941. Perhe ryhtyi rakentamaan kotitilaansa uudelleen ja saivat tilalleen töihin kolme sotavankia. Lauran 15-vuotias pikkusisko kuljetti sotavangit hevosella vankileiriltä töihin ja illalla taas takaisin.
Laura muistaa kuinka kerran tytöt tekivät lottatoverilleen pilan muokkaamalla vaatteista sänkyyn sotilasta muistuttaneen nuken. Pelätä ei nuorena naisena osattu, kun piti päästä tapaamaan mielitiettyä, vaikka heitä varoiteltiin metsissä ajoittain olevista desanteista.
Uudenvuodenyönä 1942 lotat lähetettiin Matkaselkään muonittamaan joukkoja. Siellä ollessaan Laura tapasi Pekaksi kutsutun ylikersantti Viljo Pietari Lievosen ja pari avioitui helmikuussa 1943. Pariskunnan ensimmäinen lapsi Reijo Tapio syntyi joulukuussa ja Laura muutti miehensä kotitilalle Rautavaaraan.
Lauran työ rintamalottana päättyi hänen mentyään naimisiin puolentoista vuoden komennuksella olon jälkeen. Lottakomennus oli rankkaa työtä vaikka monesti tehtävät olivat jo ennestään tuttuja.
Ei siitä lottana olosta sen enempää mitään hyötyä jälkeen päin ollut. Samoja töitä siellä tehtiin kuin muutenkin: siivottiin, pestiin, pyykättiin, laitettiin ruokaa.
Kesällä 1944 Lauran vanhemmat joutuivat jälleen lähtemään evakkoon ja jättämään kotinsa Tuokslahdessa. Lauran aviomies Pekka kotiutui sodasta ja pariskunnan toinen poika Jouko Ilmari syntyi syyskuussa 1945.
Lauran vanhemmat ostivat yhdessä sortavalalaisten naapureidensa kanssa Porlammin kartanon Lipon sivukartanon maineen. Vuonna 1948 Laura ja Pekka ostivat osan tästä sortavalalaisten lunastamasta tilasta ja muuttivat myös Uudenmaan Lapinjärvelle. Siellä perheeseen syntyi kolmas poika Ari Pekka vuonna 1952.
Lievoset viljelivät pientä tilaansa ja lisätienestejä hankittiin sivutöistä. Laura muun muassa pesi kymmenen vuotta Pakkasen kuljetusliikkeen öljyrekkoja ja jakoi toista kymmentä vuotta postia Lipossa.
No ei kai se elämä nyt aina ole niin hyvää ollut, mutta leivän kanssa on aina oltu eikä koskaan työttömänä, nälkää ei ole tarvinnut nähdä.
Heinäkuussa 1961 Lauran ja Pekan esikoispoika Reijo menehtyi yhdessä toisen kyläläispojan kanssa moottoripyöräonnettomuudessa aivan kodin lähellä. Elämä jatkui ensin naapuriavun voimin, kunnes ajan myötä elämä taas voitti vaikka ei äidin ikävä koskaan unohdu. Seuraavan vuoden vappuaattona syntyi perheeseen neljäs lapsi, tytär Leena Inkeri.
Laura jäi leskeksi toukokuussa 1990. Eläkepäivillään Laura on pysynyt aktiivisena. Hän oli Lapinjärven seurakuntaneuvoston ja kirkkovaltuuston jäsen sekä jatkoi Tuokslahden marttojen perinteitä Lipon Martoissa. Käsityöt ovat aina olleet Lauralle tärkeä harrastus ja työ. Kangaspuilla on valmistuneet niin matot, raanut, ryijyt kuin pöytäliinatkin moneen kotiin. Villasukkia on neulottu niin lähetystyöhön kuin lapsenlapsillekin.
Laura Lievonen asuu yhä kotitalossaan Porlammilla.
Haastattelu: Jaakko Puuperä
Lähde: Suomen Sotilas 6/2020