Lehtinen Terttu
Terttu Lehtinen toimi pikkulottana ja lottana ilmavalvonnassa Kouvolassa.
Liityin Kouvola pikkulottiin äitini vastustuksesta huolimatta. Hänen mielestään olin liian nuori. Mutta kun naapuruston muut pikkutytöt liittyivät, niin liityin minäkin.
Terttu Lehtinen (o.s. Backman) syntyi 22.11.1924, Kouvolassa. Terttu muistelee lotta-aikojaan:
”Meillä oli omakotitalo Kouvolassa. Isäni oli Valtion Rautateillä vaihdemiehenä. Äitini oli kotiäiti ja kätevä vaatteiden tekijä. Hän ompeli muun muassa diakonissoille vaatteita. Minä olen kolmesta tyttärestä keskimmäinen.
Liityin Kouvolan pikkulottiin äitini vastustuksesta huolimatta. Hänen mielestään olin liian nuori. Mutta kun naapuruston muut pikkutytöt liittyivät, niin liityin minäkin. Autoimme isompia lottia kaikessa missä kykenimme. Tein usein kampauksia tyttökavereille.
Aloitin konttoriopiston Helsingissä. Sota pakotti kuitenkin takaisin kotiin Kouvolan kasarmille ja sieltä Lappeenrannan maastoon. Toimin ilmatorjuntalottana Kouvolassa. Meitä oli aina kaksi tyttöä yhtä aikaa tornissa. Eräänä yönä parini ei tullutkaan ja jouduin torniin yksin. Minulle vaan sanottiin, että koita olla valveilla sillä koneita on liikkeellä. Silloin minä pelkäsin. Myöhemmin minut määrättiin Viipuriin apteekin konttoriin. Lottavalan vannoin Kymenlaakson Kouvolassa. Lottatyössä vierähti 2.5 vuotta. Rintamapalvelustunnuksen sain toiminnastani sotatoimialueella.
Lotta-aikana asuin Kouvolassa Viipurinkadulla apteekin yläkerrassa. Naapurirakennuksessa käytiin syömässä. Vanikan ja hernerokan muistan hyvin. Lottapuvut meille pestiin. Vapaa-aikaa vietimme paljon Viipurin kasarmilla koska siellä oli samanikäistä seuraa.
Ystävättäreni oli saanut kutsun häihin vaan ei tohtinut mennä sinne yksin ja pyysi minua mukaan. Niistä häistä löysin tulevan mieheni Erkki Lehtisen, jonka kanssa menin naimisiin sodan jälkeen. Erkki oli töissä Riihimäen varikolla veturinkuljettajana ja naimisiin mentyämme asetuimme asumaan Riihimäkeen. Minä olin myyjänä ensin torilla ja sieltä minua pyydettiin makkaratehtaan myymälään Kerhotalolle. Sieltä minua pyydettiin Leinon sekatavarakauppaan ja sitten vielä Laitaniemen kauppaan ennen eläkkeelle jäämistäni. Meille syntyi tytär, joka on turvanani.
Olen osallistunut ahkerasti Rintamanaisten toimintaan. Veturinaisten ompeluseurojen puitteissa neuloimme ja kudoimme tarvikkeita myyjäisiin ja järjestimme paljon erilaisia juhlia ja syntymäpäiviä Rautatieläisten talolla. Harrastuksiini on kuulunut myös posliinimaalaus ja käsityöt ja kudon edelleenkin.”
Haastattelu 4.11.2020 Vicki Koskela, Veteraaniyhdyshenkilö, Riihimäki