Lehtinen Lea
Lea Lehtinen toimi lottana toimisto- ja viestijaostossa Karjalassa.
Lea Lehtinen (o.s. Ormala) oli viipurilainen, vaikka hän 17.7.1922 sattumalta syntyikin Hämeenlinnassa.
Isä oli maanmittausinsinööri. Täytettyään 17 vuotta Lea liittyi lottajärjestöön. Asia oli hänelle itsestään selvä, koska sekä hänen äitinsä että isänsä olivat perustajajäseniä Lotta Svärd- ja suojeluskuntajärjestöissä.
Talvisodan sytyttyä Lea toimi Viipurissa ”hätäkeskuksen” lottana 20.2.1940 saakka, jolloin hänet muiden lottien kanssa siirrettiin pois Viipurista. Siirto tuli Lappeenrannan varuskunnan keskukseen. Toukokuun alussa hän joutui evakkoon Hämeenlinnaan.
Jatkosodan sytyttyä Lea määrättiin ilmavalvontakeskukseen, josta tuli välittömästi siirto Suomen Kasarmin keskukseen. Täältä tuli komennus Sorjan lottaopistoon Vammalan Karkkuun lottien viestintäkoulutuksen peruskursseille. Marraskuussa 1941 hänet määrättiin Itä-Karjalaan Rukajärveä lähellä sijaitsevaan Novaja-Tiiksaan viestipataljoonaan. Sieltä hän sai komennuksen Repolan kaukopuhelinkeskukseen. Elokuussa 1942 hän joutui palaamaan kotirintamalle, koska koulusta oli tullut kaksi kirjettä: jälkimmäisessä uhattiin jo luokalle jäämisellä, ellei hän tulisi tenttimään tiettyjä aineita.
Niinpä hän muutti samana vuonna Helsinkiin jatkamaan koulunkäyntiä. Koulun lopettamisen jälkeen hän kävi kartanpiirustus- ja kartoittajakoulun. Toimistotyöt hän aloitti ensin Santahaminassa Maasotakoulussa ja sen jälkeen Suomen Maalaisten vakuutusyhtiössä. Joka päivä kello 16.00-21.00 sodan loppuun saakka hän työskenteli kotirintamalottana Helsingin asemalla Rautatieupseeritoimistossa. Rintamalottana hän oli ollut runsaan vuoden.
Jatkosodan jälkeen Lea Ormala avioitui Reino Lehtisen kanssa ja perheeseen syntyi kaksi poikaa. Lea Lehtinen suoritti aikanaan Kauppakorkeakoulun vakuutustutkinnon ja työskenteli Vakuutusyhtiö Tapiolassa johtajan sihteerinä. Tästä työstä hän jäi eläkkeelle heinäkuun lopulla 1985.
Hänet kutsuttiin saman vuoden elokuun alusta Keski-Helsingin Sotaveteraanit ry:n toimistonhoitajaksi, jossa työssä hän jatkoi lähes vuoden 1997 loppuun hoitaen samalla taloushoitajan tehtäviä.
Lea Lehtinen oli Keski-Helsingin Sotaveteraanit ry:n jäsen. Suomen Sotaveteraaniliitto on myöntänyt hänelle Suomen Valkoisen Ruusun 1.luokan mitalin, Suomen Leijonan Ritarikunnan ansioristin, Suomen Sotaveteraaniliiton kultaisen ansiomerkin sekä liiton ansioristin.
Lea Lehtinen kuoli Helsingissä 2. päivänä joulukuuta 2000.
Lähde: Rautio, May-Bee: Opi rakastamaan maatasi ja kansaasi – Rintamalottien elämää.