Lehtinen Elsa
Elsa Lehtinen toimi lottana lääkintäjaostossa ja toimisto- ja viestijaostossa.
Elsa Sofia Elisabeth Lehtinen (o.s. Yliaska) syntyi 17.9.1924 Sodankylässä.
Kodin perintönä Elsa sai vahvan kutsumuksen työn tekemiseen. Suuressa sisaruskatraassa Elsaa tarvittiin äidin ja isän apukäsinä kodin ja pienempien sisarusten hoidossa. Kolmetoistavuotiaana Elsa palveli kotiapulaisena tuttavaperheessä suorittaen niitä tehtäviä, mitä hänelle uskottiin. Työ vei hänet kauas kotiseudulta pohjoiseen Liinahamariin pirttikahvilan apulaiseksi ja myöhemmin vaativimpiin töihin. Näin hän sai ensikosketuksen palveluammattiin.
Sota-aika sävytti voimakkaasti Elsan nuoruusvuosia. Oman panoksensa isänmaalle Elsa antoi työssään lottana. Hän työskenteli ensin Vuotsossa sekä Ivalossa että myöhemmin Rovaniemellä. Yksi raskaimmista sotavuosien työtehtävistä lienee Laanilan partisaanihyökkäyksen uhrien hoitaminen Ivalon sairaalassa.
Sotien jälkeen elämään astui Mikko-puoliso, joka omien sanojensa mukaan oli nähnyt ”komean korpihillan ja päätti poimia sen”. Perhe täydentyi viidellä pojalla. Vilkkaasta kotielämästä huolimatta Elsa kävi työssä: ensin muiden palveluksessa ja vuodesta 1967 lähtien omassa lastenpukimoliikkeessään. Arjen aherrus on vaatinut kovan työihmisen asenteen. Sitä Elsalta totisesti löytyi.
Elämä heitti Elsan tielle vaikeitakin aikoja ja raskaita menetyksiä. Niistä huolimatta Elsa jatkoi sinnikkäästi eteenpäin. Työuran jälkeen aika kului muun muassa veteraanijärjestöjen, Eläkeliiton ja Yrittäjänaisten toiminnassa. Elsa oli lähinaapurustossaan vuosittainen vieras YV-keräyslistan kanssa. Siinä vierähti tovi jos toinenkin, kun itse asian ohella vaihdettiin myös kuulumiset.
Sitkeys, ahkeruus, elämänmyönteisyys; ne olivat arvoja, joita Elsa elämässään vaali. Elsa sai elää pitkän elämän. Vuosiin mahtui paljon: niin ilon ja onnen kuin surun ja murheen päiviä.
Elsa Lehtinen kuoli 20.3.2018 Sodankylässä.
