Lahtinen Alma
Alma Lahtinen toimi lottana muonitusjaostossa ja ilmavalvonnassa.
Alma Lahtinen (o.s. Ruuti) syntyi Luhangassa 24.9.1920 ja kuoli Saarijärvellä 26.9.2013, 93-vuotiaana.
Alma Lahtinen oli liittynyt Lotta Svärd -järjestöön 16 –vuotiaana syntymäkotipaikkakunnallaan, vuona 1936. Rauhanajan toiminnassa lotat olivat lähinnä muonittamassa suojeluskuntalaisia, kun näillä oli maanpuolustusharjoituksia.
Jo Talvisotaa edeltävänä syksynä oli ilmavalvontatoiminta aloitettu Luhangassa. Suojeluskunnan päällikkö, poliisi Nieminen, oli kouluttanut luhankalaisia lottia ilmavalvontatyöhön, jota tehtiin ympäri vuorokauden.
Talvisotatalvi, jonka Alma toimi ilmavalvonnassa, oli kylmä. Hän on kertonut palelluttaneensa itsensä pahasti monta kertaa hiihtäessään vartioon kotoaan Judinsalosta, Päijänteen jäätä pitkin kirkonkylälle. Vaatetus oli heiveröinen niin kovaa pakkasta vastaan. Ohuessa puuvillakankaisessa takissaan ja ”pässinpökkimissä” sukissaan hän hiihti viimaisella jäällä. Hame päällä kuljettiin, kun ei vielä tuolloin tunnettu naisväen varusteena pitkiä housuja. Ilmavalvontavuorossa ollessaan sai kukin vuorollaan käyttöönsä kunnon varusteet: armeijan pitkän turkin ja karvalakin; niissä ei palellut.
Alma Lahtinen oli ilmavalvontavuorollaan kirkolla yleensä kolme vuorokautta yhtä mittaa. Sitten hän palasi kotiin, jossa odottivat ”miesten työt”, heinien ja puiden haku, auraus ja muut raskaat työt, joita nyt hoidettiin naisvoimin, kun veljet olivat sodassa.
Syksyllä 1940 Alma Lahtinen lähti Helsinkiin, josta oli saanut keittäjän paikan Keskussotilassairaala N.o 1:stä, Tilkasta, joka muuttui Jatkosodan alkaessa päämajan suorassa alaisuudessa toimivaksi Sotasairaala 53:ksi. Satojen potilaiden lisäksi Sotasairaala 53:n ruokasalissa kävivät syömässä päivittäin myös lähellä sijainneen, yhden Helsingin puolustuksesta vastanneen ilmavalvontapatterin miehet. Näin Almalla oli taas kosketus samaan toimintaan, jossa hän oli ollut mukana omalla vaatimattomalla, mutta tärkeällä paikallaan Luhangassa, Talvisodan aikana.
Alma Lahtinen on kertonut käyneensä helmikuussa 1941 Lottien päämajassa Hesperiankadulla kysymässä, voisiko päästä ilmavalvontatehtäviin. Hän ajatteli, että olisi voinut olla hyödyksi Suomen puolustamiselle, kun tunsi ilmavalvontaa ja tiesi siihen liittyvistä asioista. Hänelle kuitenkin sanottiin, että se työ, jota hän teki sotasairaalassa, oli maamme puolustuksen kannalta yhtä arvokasta, ja että hänen tulisi pysyä siinä tehtävässä. Jälkeenpäin hän on kertomansa mukaan ajatellut, että mikäli olisi tuolloin lähtenyt ilmavalvontatehtäviin, olisi hän saanut oikeuden rintamapalvelutunnukseen. Sitä ei sotilassairaalassa työskennelleille, Lotta Svärd –järjestön jäsenille suotu, vaikka he kokivat tehneensä työtä kovan paineen alla ja olleensa tunnukseen perustellusti oikeutettuja.
Alma Lahtinen oli Tilkan -vuosinaan tutustunut Juuso Lahtiseen. Hän oli Talvisodan aikaan työssä Tilkassa, mutta Jatkosota vei myös hänet rintamalle. Rauhan tultua Juuso Lahtinen saattoi päätökseen koko sota-ajan vireillä olleet keskikouluopintonsa ja valmistui sähköinsinööriksi Tampereen teknillisestä opistosta vuonna 1948. Saman vuoden kesällä Alma ja Juuso avioituivat. Perhe muutti syksyllä 1949 Keski-Suomeen, Konnevedelle, josta Juuso oli saanut työpaikan Kellankosken Voima Oy:n toimitusjohtajana. Vuoden 1951 lopulla perhe muutti Saarijärvelle. Muuttopäätökseen vaikutti vahvasti se, että uudella kotipaikkakunnalla oli oppikoulu, jota vanhemmat pitivät tärkeänä asiana ajatellessaan lastensa, vuosina 1949 ja 1951 syntyneiden poikien tulevaisuutta. Saarijärvelle jäätiin asumaan, elämä vakiintui ja perhe kasvoi.
Seitsemän lapsen kotiäitinä Alma Lahtinen teki ansiokkaan elämäntyön. Hän oli omana aikanaan poikkeuksellisen lapsilähtöinen äiti ja turvallinen kasvattaja sekä erinomainen ruuanlaittaja. Taitavana ompelijana hän myös teki lapsille vaatteita ja muuta tarpeellista. Vähäisinä vapaahetkinään hän mielellään luki.
Alma Lahtinen on saanut Suomen Tasavallan presidentin myöntämän Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan 1 luokan mitalin kultaristein (äitienpäivämitali) vuonna 1991.
Tämän tekstin on laatinut äidin kanssa käytyjen keskustelujen pohjalta Alma ja Juuso Lahtisen tyttäristä vanhin.