Laakso Sirkka
Sirkka Laakso toimi lottana muonitusjaostossa ja toimisto- ja viestijaostossa.
Tyttöporukalla liityimme pikkulottiin. Siellä laulettiin ja käärittiin sideharsorullia. Vuosilukuja en enää muista, mutta myöhemmin liityin muonituslottiin.
Sirkka Laakso (o.s. Lappi) syntyi 16.3.1924 Riihimäellä.
Isäni oli semaforinhoitajana ja asuimme ratavartijan talossa. Äiti hoiti minua ja 4 vuotta vanhempaa veljeäni kotona. Olin 5-vuotias, kun isäni kuoli ja äiti joutui elättämään perheemme. Hän sai töitä Tekan tehtaan varastolta. Myöhemmin muutimme Rautatieläisten taloon, jossa äitini hoiti kahvilaa. Sota-aikana talossa toimi komendantin virasto ja rautateiden sotapoliisin toimisto.
Tyttöporukalla liityimme pikkulottiin. Siellä laulettiin ja käärittiin sideharsorullia. Vuosilukuja en enää muista, mutta myöhemmin liityin muonituslottiin. Työväentalolla oli lottakanttiini, jossa meitä myöhemmin tulleita pidettiin lähinnä pikkupiikoina: pesimme lattioita ja pyyhimme pöytiä. Oli mukavaa, kun pääsimme asemalle muonittamaan sotilasjunia. Tarjosimme soppaa joko poikien pakkeihin, tai jos ei ollut, lottien astioihin. Hyvin maistui, astiasta riippumatta! Tunsin, että olimme saman asian puolesta, Suomea puolustamassa.
Sitten pääsin IVAK:iin (Ilmavalvonta-aluekeskus), joka toimi Eteläisellä koululla. Meitä oli n. 12 lottaa ja lottavanhin sekä n. 10 miestä sekä lisäksi radistilottia omissa töissään. He olivat muualta komennuksella ja muonavahvuudessa. Meillä paikkakuntalaisilla piti olla omat eväät ja kaihoten katsoimme heidän lämmintä ruokaansa. Minun tehtävääni kuului tarkkailla havaintopöytää, jossa oli karttapohja ja siihen syttyi valo, josta ilmeni, missä viholliskone lensi. Tämän tiedon ja lähipaikkakunnilta tulleen puhelintiedon perusteella me puhelinpäivystäjät annoimme lyhennetyllä tiedotteella koneen merkin ja lentosuunnan lähipitäjille (Vähikkälä, Kormu ym.). Samoin pystyimme IVAKista antamaan ilmahälytyksen ja vaara ohi -merkin. Mekin menimme pommisuojaan. Kolme lottaa oli kerralla vuorossa ja muut levossa koulun yläkerrassa, missä taistelimme lutikka-armeijaa vastaan. Välillä oli rauhallisempiakin aikoja, silloin heitimme kilpaa tikkaa ja pelasimme lottavanhimman (rva Nyberg) meille opettamaa Pinaakkeli-peliä. Olimme kuin yhtä perhettä, jaoimme ilomme ja surumme.
Veljeni Pentti kaatui jatkosodassa kaukopartioretkellä, jääden kentälle. Se oli suuri suru äidille ja minulle. Hänen tyhjä hautansa on Riihimäen sankarihautausmaalla. Äiti odotti kauan sodan päätyttyä Pentin vielä palaavan mahdollisesta sotavankeudesta.
Sodan jälkeen toimin Västäräkissä olevassa rautateiden toimistossa, jossa kirjasin sotakorvausjunien tietoja. Myöhemmin työskentelin toimistoapulaisena Rautatien rakennustoimistossa Riihimäellä.
Vuonna 1953 menin naimisiin Martti Laakson kanssa ja sain kolme lasta, joita jäin kotiin hoitamaan. Harrastuksena minulla oli toimia iltanäyttelijänä 8 vuoden ajan Riihimäen Teatterissa.
Sirkka Laakson kertomasta 30.9.2020 koonnut Pirkko Merentie.
Valokuva vuodelta 1953