Kurki Laura
Laura Kurki toimi lottana muonitusjaostossa.
Laura Kurki (os. Ilmasti) syntyi 25.11.1919 Koivistolla. Lapsuutensa hän vietti Hoikkaan kylässä, jossa kävi kiertokoulun ja myös suoritti lottakursseja. Lottiin hän liittyi jo nuorena tyttönä.
Ennen talvisotaa Laura työskenteli lottana muonitusjoukoissa Humaljoella. Tehtäviin kuului ruokien valmistus harjoitusjoukoille muiden lottien kanssa. Yöt hän asui Humaljoella sukulaisten luona. Talvisodan syttyessä hänet siirrettiin kahden muun lotan kanssa Tiurinsaareen. Siellä he keittivät ruokaa ja osallistuivat myös sen kuljetukseen saaressa oleville joukoille.
Laura muistaa uudenvuoden päivänä sattuneen suuren pommituksen, jonka ajaksi lotat menivät suojaan pommisuojana toimineeseen maakuoppaan. Pommi osui viidenmetrin päähän. Hänelle on erityisesti jäänyt mieleen myöhemmin löydetyn viiden kilon kokoisen sirpaleen väri: se oli kultainen.
Talvisodan aikaan Laura oli kihloissa tulevan miehensä Enok Kurjen kanssa. Laura sairastui flunssaan, ja hänet siirrettiin Tervahartialan sairasosastolle. Myös Enok oli Lauran nukkuessa tuotu osastolle, ja hoitajat olivat laittaneet heidän sänkynsä vierekkäin. Lauran herättyään Enok sanoikin heidän menevänsä naimisiin heti kun hän pääsee lomille.
Toivuttuaan Lauran palasi Tiurinsaareen, mutta saari jouduttiin pian jättämään vihollisen kovan hyökkäyksen takia. He perääntyivät jäätä myöten Säkkijärvelle. Säkkijärvellä he nousivat kiireesti asemalla odottavan junan härkävaunuihin. Myöhemmin selvisi, että juna, jolla he olivat lähteneet, oli viimeinen Säkkijärveltä lähtenyt juna.
Laura päätyi Kuhmoisiin, sillä hänen perheensä oli siellä evakossa. Myös siellä rukoushuoneella Laura ja Enok vihittiin 1940. Naimisiinmenon jälkeen Laura jäi Kuhmoisiin muun perheensä kanssa ja työskenteli matkahuollon ravintolassa. Myöhemmin evakkomatka jatkui Kuhmoisista laivalla Lahteen ja sieltä he päätyivät Luhtikylään.
1941 Enok sai komennuksen Rysäkariin kouluttajaksi, joten myös Laura muutti sinne hänen kanssaan. Siellä hän toimi ilmavalvontatehtävissä. Hän odotti pariskunnan ensimmäistä lasta, ja lapsen syntymä päätti Lauran toiminnan lottana. Hän oli sotatoimissa mukana yhteensä kaksi vuotta ja neljä kuukautta. Toinen lapsi syntyi 1942, ja Leena joutuikin heti pommisuojaan vastasyntyneen lapsen kanssa, kun Helsinkiä pommitettiin.
Enok oli ylikersantti, ja innokkaana sotilaana hän halusi myös päästä arvoasteikolla ylöspäin. Niinpä hän haki siirtoa Suursaareen. Tämän vuoksi Laura halusi muuttaa lähelle muita perheenjäseniään takaisin Koivistolle. Hän asettui Hoikkaan kylään asumaan siskonsa kanssa. Enokin aika Suursaaressa jäi kuitenkin lyhyeksi ja hän joutui Kannakselle.
Parin kolmas lapsi syntyi keväällä 1944, ja pian oli aika taas lähteä evakkoon. Koti jätettiin kesäkuun yhdeksännen päivän tienoilla. Enok tuli heitä saattamaan matkaan. Laura ja lapset, hänen äitinsä sekä vanhemman veljen vaimo lapsineen matkustivat Lauritsalan kautta Riihimäelle ja Karjaan kautta Perniön Koskelle. Siellä he asettuivat Lehtiniityn sivutilalle.
Ei mennyt kuitenkaan kauaa, kun suru-uutinen tavoitti Lauran: Enok oli kadonnut Teikarin taistelussa 5.7.1944 ja julistettiin kaatuneeksi. Laura jäi yksinhuoltajaksi, eikä koskaan avioitunut uudelleen. Vaikka suurin suru olikin rakkaan puolison ennenaikainen menettäminen ja yksinhuoltajaksi jääminen, Lauralla oli ollut myös paljon onnea matkassa, sillä erilaisia läheltä piti – tilanteita ja loukkaantumisia mahtui hänen elämäänsä enemmän kuin tarpeeksi.
Lauran kaksi lasta sairastuivat polioon heidän Lehtiniityssä asuessaan. Tauti tuli pihapiiriin muuttaneilta ruotsalaisilta sotalapsilta. Jonkun ajan kuluttua tauti saatiin kuitenkin nujerrettua, eikä Lauran lapsille jäänyt siitä pysyviä vaurioita.
Kesäkuussa 1948 Laura perheineen saapui Porvooseen ja asettui asumaan valtio toimesta rakennettuun parakkiin. Syyskuussa 1949 he muuttivat Lauran isän rakentamaan taloon yhdessä hänen vanhempiensa ja nuoremman veljensä kanssa. Laura asui talossa 90-luvun alkupuolelle asti. Porvoossa hän oli töissä muun muassa Puristetuote Oy:llä sähkötarvikkeiden kokoonpanijana 1949-1977.
Lauralla on kolmen lapsen lisäksi kuusi lapsenlasta ja yhdeksän lapsenlapsenlasta. Laura menehtyi Porvoossa 94-vuoden ikäisenä 11.8.2014.
Lähde: Henkilöesittely perustuu Esko Poralan kirjoittamaan Laura Kurjen muisteluun Elämä lottana ja evakkona, sekä Poralan kirjoitukseen Koiviston Viestissä 9/2014