Korva Alli
Alli Korva toimi lottana ilmavalvonnassa Rovaniemellä.
Alli Inkeri Korva (os. Torvinen) syntyi 1.12.1922 Ounasjoen kylässä Patokoskella pienviljelijäperheeseen. Perheessä oli vanhempi veli ja sisko ja myöhemmin syntyi vielä kaksi poikaa. Allin isä oli suojeluskuntalainen ja hän oli mukana vapaussodassa, jossa hän osallistui mm. Tampereen ja Viipurin valtaukseen. Äiti hoiti kodin ja kuului Marttoihin ja naiskuoroon. Alli kävi kylän kansakoulua ja osallistui kodin töihin, kuten silloin oli tapana. Allin lapsuusaikana oli jo kouluja perustettu Ounasjoen kyliin n. 10 km välein. Kouluissa olevat opettajat olivat innostuneita lottatyöhön ja jo 1930-luvulla alkoi pikkulottatoiminta, johon Allikin osallistui toisella kymmenellä ollessaan. Pikkulottatoiminnassa opittiin isänmaallisia lauluja ja tehtiin käsitöitä, mm. valkoiset hihansuut lottapukuihin. Sidetarpeita valmistettiin leikkaamalla harsokankaista sopivia suikaleita. Nämä rullattiin, pakattiin siististi ja lähetettiin suojeluskuntiin.
Joulukuun 1. päivä 1939 Alli täytti 17 vuotta ja hän siirtyi isoihin lottiin ja aloitti ensimmäisenä tehtävänä suojeluskuntatalolla Patokoskella muiden lottien mukana sotaan lähtevien sotilaiden muonitusta ja huoltotehtäviä. Isoveli toimi suojeluskunnan kyläpäällikkönä. Sotilaiden mentyä tuli Kemijärveltä evakoita suojeluskuntatalolle. Lotat olivat ottamassa heitä vastaan muonittaen sekä avustaen majoittumisessa kylän taloihin. Allinkin kotiin tuli perhe, jossa oli vanhemmat sekä 15-vuotias tytär.
Jatkosodan aikana Alli toimi ilmavalvonnassa, sillä hän oli käynyt ilmavalvontakurssin välirauhan aikana. Ilmavalvonta suoritettiin Rovaniemen maalaiskunnan Meltauksen paikallisosastolla. Ilmavalvonnassa seurattiin Rovaniemelle saapuvia koneita ja pommituksia. Ilmoitukset tehtiin Rovaniemen ilmavalvontakeskukseen koodikielellä.
Alli aloitti Raahen viisivuotisessa opettajatar- seminaarissa syksyllä 1941. Loma-aikoina hän oli käytettävissä ilmavalvontatehtäviin tarvittaessa. Raahen seminaarissa oli myös vapaaehtoista lottatoimintaa. Siellä järjestettiin tyttötyön johtajakurssi pikkulottien ohjaamiseksi, johon Allikin osallistui.
Vuonna 1944 syyskuussa alkoi Lapin sota. Tämä oli raskasta ja pelottavaa aikaa pohjoisessa. Aluksi jopa luultiin, että koko Lappi menetetään Venäjälle. Lappi oli evakuoitava kahdessa viikossa. Kaikista taloista kerättiin karja evakuoitavaksi. Ounasjokivarresta karja kuljetettiin taluttamalla Ruotsin puolelle. Tornionjoki ylitettiin lautoilla ja karja vietiin yhteisnavetoihin. Esim. Patokosken kylältä Allin isosisko lähti karjan kuljettajaksi. Kylän ohi kulki yli 300 lehmän jono kuljettajineen. Ensin kuljettiin 30 km Sinettään ja sieltä kohti länsirajaa Tornionjokivarteen n. 100 km. Allin kaksi veljeä olivat vielä sodassa. Alli lähti äitiä ja pikkuveljeä saattamaan Tornionjokivarteen, josta he pääsivät muiden mukana Ruotsin puolelle. Alli jäi Suomeen, koska halusi jäädä Raaheen jatkamaan opintojaan. Tornionjokivarressa Karungin kylässä oli juna, jonka sanottiin olevan viimeinen juna, joka pääsee kulkemaan Lapista kohti eteläisempää Suomea. Alli oli aivan yksin ympärillään sotilaita Suomesta, Saksasta ja Ruotsista. Onneksi Alli tapasi lottakaverin, jonka kanssa he pääsivät täyden junan viimeiseen vaunuun. Neuvotteluiden ja saksalaisten tarkastusten jälkeen juna pääsi liikkeelle. Matkalla olevat sillat olivat saksalaisten miinoittamia ja ne räjäytettiin heti junan ne ylitettyä. Matka oli pitkä lukuisten pysähdysten vuoksi, mutta Alli pääsi onnellisesti perille. Raaheen päästyään Alli otti yhteyttä seminaarin johtajaan, joka kertoi, että seminaari on kokonaan sotilaskäytössä ja siellä toimii 25. sotasairaala. Seminaariin alkamista siirrettiin yli kahdella kuukaudella ja Alli tarjoutui siksi ajaksi lottatöihin Raahen lottatoimistossa. Tarjous otettiin ilomielin vastaan ja Alli sijoitettiin sotilaspastorin kansliaan sihteeriksi. Tehtäviin kuului sodassa kaatuneiden henkilötietojen kirjaaminen ja kortistointi sota-arkistoa varten sekä sairaalasta siirrettävien ja muiden sodasta kotiutettavien luettelointi. Hän osallistui myös sotilaspastorin kanssa iltahartauksien pitämiseen sekä virsien säestämiseen. Tätä työtä Alli teki n. 2,5 kk, kunnes marraskuun 23. päivä vuonna 1944 tuli järkyttävä tieto, että lottajärjestö on lopetettava ja kaikki tunnusmerkit ja arkistot oli tuhottava, koska Stalinin mukaan Suomen lottajärjestö oli sotaisa ja koko Suomen armeijan selkäranka.
Sodan päätyttyä Alli kävi loppuun seminaarin ja valmistuttuaan yläkansakoulun opettajattareksi hän toimi opettajana Pohjois-Suomessa; ensin jonkin aikaa Kolarin kunnan Lappeassa ja sen jälkeen Rovaniemen Rantavitikan koululla, jossa hän toimi myöhemmin myös johtajaopettajana. Alli meni naimisiin opettaja Onni Korvan kanssa ja heille syntyi kaksi poikaa ja kaksi tytärtä. Tänä päivänä Allilla on yhdeksän lastenlasta ja yksitoista lastenlastenlasta. Alli voi hyvin ja osallistuu marttojen, kalevalaisten naisten, lottien ja sotaveteraanien toimintaan. Hän liikkuu aktiivisesti ja harrastaa runojen lausuntaa ulkomuistista. Hän on kiitollinen monista eduista, joita lotille nykyään myönnetään sekä siitä arvostuksesta, joka on nostettu esiin.