Korkeala Mirjam
Mirjam Korkeala toimi Lehtimäen paikallisosaston puheenjohtajana.
Mirjam Korkeala (o.s. Hellstén) syntyi 21.3.1908 Myrskylän pitäjän Kankkilan kylässä Hellsténin talossa. Hän oli kahdeksas eli toiseksi nuorin yhdeksästä lapsesta. Hänen äitinsä oli kotoisin edistyksellisestä ja koulumyönteisestä perheestä Pukkilasta ja oli päässyt 1880-luvun loppupuolella Suomen ensimmäiselle kansanopistokurssille, johon otettiin myös tyttöjä. Tällä seikalla oli myös paljon vaikutusta esimerkiksi Mirjamin kotona viljeltyihin kasveihin, kuten pellavaan, josta tehtiin liinavaatteet. Perityllä koulutusmyönteisyydellä oli myös vaikutusta siihen, että Mirjam pääsi opiskelemaan Porvoon Yhteiskouluun. Linja-autoliikennettä ei siihen aikaan ollut, joten Mirjamin isä vei hänet hevoskyydillä syksyllä Porvooseen ja haki kotiin joululomaksi. Lukiossa hän sai polkupyörän ja pystyi ajamaan kotiin Myrskylään joinain loma-aikoina sulan maan aikana. Hän kirjoitti ylioppilaaksi 1927 ja oli Myrskylän pitäjän ensimmäinen naisylioppilas.
Ylioppilaaksi valmistumisen jälkeen Mirjam ei heti päättänyt opiskelujensa jatkosta. Lukionopettajat olivat suositelleet opiskelua Helsingin Yliopistossa, mutta opiskelu yliopistossa kesti useampia vuosia ja oli kallista. Tätä päätöstä miettiessään Mirjam auttoi sairastelevaa äitiään ja vietti aikaa 10 vuotta vanhemman sisarensa luona. Hän samalla kutoi kangaspuilla itselleen liinavaatteita ja pöytäliinoja. Hiljalleen kypsyi päätös lähteä Jyväskylän ylioppilasseminaariin, joka oli Kasvatusopillisen Korkeakoulun alku ja opiskelu ylioppilaspohjalta kesti vain vuoden. Mirjam valmistui kansakoulunopettajaksi vuonna 1929.
Sattuman oikusta Mirjamille soitti kansakoulutoimen tarkastaja ja tarjosi hänelle kirjailija, opettaja Artturi Leinosen viransijaisuutta. Niinpä Mirjam muutti Uudeltamaalta Etelä-Pohjanmaalle Ylihärmään ensimmäiseen opettajatehtävään. Ammattinsa ja sosiaalisen luonteensa tähden häntä pyydettiin moneen harrastukseen mukaan. Mirjam piti nuorisoseurantalolla opintopiiriä ja kansantanhuryhmää suojeluskuntien ja lottien erilaisia juhlia varten.
Viransijaisuus kesti vuoden ja kesällä Mirjam haki ensimmäistä silmiinsä osunutta opettajan paikkaa Lehtimäen kirkolla ja tuli valituksi. Näin hän päätyi jatkamaan opettajana Etelä-Pohjanmaalla. Hän myös tutustui kesällä 1930 opettaja Maunu Korkealaan, joka oli opettajana Lehtimäen Rannan koululla. Seuraavana vuonna he menivät kihloihin ja Maunu lähti suorittamaan asepalvelusta, kun taas Mirjam siirtyi opettajaksi Rannan koululle. Mirjam ja Maunu vihittiin helmikuussa 1932.
Nuorilla opettajilla riitti monenlaista puuhaa. Mirjam muun muassa kertoi koulun johtokunnalle, että Ylihärmässä aloitettiin kouluruokailua ja niinpä se aloitettiin myös Lehtimäellä. Varakkaimmat maksoivat rahalla, pienemmistä taloista kouluruoka kustannettiin kahdella litralla maitoa viikossa ja varattomimpien perheiden lapset saivat kouluruoan ilmaiseksi, kauraryynit saatiin kunnalta. Mirjamia pyydettiin käynnistämään voimisteluseura naisille ja vähitellen seura liittyi myös Suomen Naisten Liikuntakasvatusliittoon.
Seuraavat vuodet olivat toimeliaita, onnellisia vuosia ja perheen ensimmäinen lapsi Asko syntyi kesällä 1934. Vuonna 1938 Mirjam Korkeala valittiin Lotta Svärd -järjestön Lehtimäen paikallisosaston puheenjohtajaksi ja hänen miehensä Maunu oli samoihin aikoihin suojeluskunnan puheenjohtaja. Heti alkuun järjestettiin kursseja muonituslotille ja kerättiin rahaa kenttäkeittiötä varten järjestämällä juhannusjuhlat Ähtärinjärven saaressa yhdessä suojeluskuntien kanssa. Ohjelmallisia juhlia ruoka- ja kahvitarjoiluineen järjestettiin myös pitkin vuotta. Vuonna 1938 valmistettiin lippu Lehtimäen suojeluskunnalle ja lippu suunniteltiin yhdessä piirijärjestön ja käsityön ystävien kanssa. Lipun kirjontatyö annettiin nuorelle 17-vuotiaalle lotalle, Aune Mattiselle, jonka Mirjam tiesi erinomaiseksi käsityöntekijäksi. Heinäkuussa 1938 syntyi Mirjamin ja Maunun perheeseen syntyi toinen lapsi, tytär Leena.
Vuoden 1939 syyskuun lopulla kaikki upseerikoulutuksen saaneet miehet kutsuttiin ylimääräisiin kertausharjoituksiin, myös Maunu Korkeala. Muut reserviläiset saivat kutsun muutamia viikkoja myöhemmin ja lottien tuli sunnuntaina järjestää lähtöpäivällinen kaikille pitäjän reserviläisille. Juuri siksi sunnuntaiksi olivat lotat myyneet lippuja kaalipäivällisille, joten ruokaan saatiin hankituksi vasta teurastettu sika ja kaikki miehet saatiin ruokituiksi. Mirjamin muistelmien mukaan lähtöpäivällisellä miehet juttelivat, että nyt ei tule veljessotaa ja yhdessä taistelemme rinta rinnan, emmekä maata luovuta.
Rannan koululle perustettiin lottien työtupa. Taloista kerättiin villoja, jotka kehrättiin langoiksi. Emännät toivat koululle omia rukkejaan ja ompelukoneitaan. Lotat ahkeroivat useana iltana viikossa ja kutoivat villasukkia, kasvojen suojuksia ja sellaisia lapasia, joissa etusormi ja peukalo olivat erillään. He opettelivat myös tekemään tallukoita vanhan tallukkamestarin opettaessa heitä. Talvisodan sytyttyä perustettiin muissakin kouluissa työtupia ja koko pitäjä ahkeroi. Taloissa emännät ja muonituslotat leipoivat ruisleipiä, jotka kuivatettiin, pakattiin ja lähetettiin rintamalle. Ompeluseurat toimivat joka viikko vuorotellen eri taloissa ja sinne puheenjohtajakin hiihti 10-15 kilometrin matkoja molempiin suuntiin. Jouluksi lotat lähettivät kaikille rintamalla oleville kotipitäjän miehille paketin, jossa oli myös joitain herkkuja lämpöisten vaatteiden lisäksi.
Maunu haavoittui helmikuussa rintaan ja hänet lähetettiin kenttäsairaalan jälkeen parin viikon toipumislomalle kotiin. Hän kertoi silloin ammusten niukkuudesta rintamalla ja huoli oli suuri, Suomi ei kestäisi pitkään. Hän ehti vielä takaisin rintamalle lopputaisteluihin ja rauha julistettiin 13.3.1940. Maunu sai ylennyksen luutnantiksi ja komennuksen komppanianpäälliköksi Uukuniemelle vastaamaan sen alueen rajankäynnistä Neuvostoliiton kanssa. Hänet kotiutettiin vasta elokuussa ennen uuden koululukukauden alkua.
Jatkosota syttyi ja lottien ahkerointi jatkui, työtupa perustettiin uudelleen, samoin sankarivainajien hautajaiset jatkuivat. Maanviljelystaloissa käytiin auttamassa kylvöissä ja viljan ja perunoiden korjuussa, koska kaikki nuoremmat miehet olivat rintamalla. Sotainvalideja tuli rintamalta Lehtimäelle ja Mirjam hoiti monen invalidin uudelleenkoulutus-, kuntoutus- ja avustusasioita Helsingissä. Sotilaspiiristä pyydettiin lottia auttamaan näissä asioissa. Myös Maunu haavoittui toisen kerran jatkosodassa ja menetti alkuun koko kuulonsa ja myöhemmin siitä pieni osa palautui. Mirjam auttoi myös miestään ammatinvaihtokoulutukseen pääsyssä.
Rauhan tultua kuultiin huhuja järjestöjen, mm. Suojeluskunnan ja Lotta Svärd -järjestön tulevasta lakkauttamisesta, joten paikkakunnalla sijainnut Lottatalo päätettiin lahjoittaa Kuortaneen Invalidikodille. Kaikki lottien arkistot lähetettiin pois.
Kesällä 1944 Maunun opiskellessa Helsingissä uutta ammattia hakivat sekä Maunu että Mirjam uutta työtä suuremmalta paikkakunnalta. Mirjam haki Mänttään Koskelan kouluun ja tuli valituksi, Maunu sai harjoittelupaikan Tampereella. Seuraavana vuonna perheen 7-vuotias tytär sairastui ja kuoli polioon. Tämän surun jälkeen perheeseen syntyi vielä lapsisarjan nuorimmat, tytär Kirsti ja poika Hannu. Mirjam ja Maunu jatkoivat hyvin toimeliasta elämää. Oma talo rakennettiin ja sinne tietysti myös puutarha, jossa oli 46 omenapuuta, mansikkamaa, perunamaa, marjapensaita ja vihannesmaa, kuten joka paikassa, jossa Mirjam asui lapsuuden kodistaan alkaen. Kesämökillekin perustettiin samanlaiset istutukset ja mansikka- ja kasvimaa.
Eläkkeelle siirtymisen jälkeen he muuttivat asumaan Helsinkiin. Mirjam kutsuttiin Lehtimäelle vielä lähes 90-vuotiaana Lottatalon muistolaatan kiinnittämistilaisuuteen ja hän piti muistelupuheen Lottatalon rakentamisesta. Hän oli hyvin tyytyväinen, kun Lottatalo Toimela oli palannut lehtimäkeläiseen omistukseen.
Mirjam Korkeala pääsi myös suureen Lottatilaisuuteen Finlandia-talossa puolustusministeri Elisabeth Rehnin aikana 1990-luvulla. Hän oli hyvin iloinen, että lottien työstä ja panoksesta sotiemme aikana sai jälleen julkisesti puhua Suomessa.
Mirjam Korkeala kuoli 96-vuotiaana.
Henkilöesittely tehty Mirjam Korkealan tyttären Kirsti Pakkalan tekstin pohjalta. Kirsti Pakkala on Lotta Svärd Säätiön hallituksen jäsen.