Koivusalo Laimi
Laimi Koivusalo toimi muonituksessa, puhelinsensuurissa ja lääkinnässä Lapissa.
Laimi Koivusalo (ent. Nuortio, os. Alapeteri) syntyi 22.6.1916 Kuolajärvellä. Laimi oli 23-vuotias tuore äiti, kun hän sai lokakuussa 1939 komennuksen lähteä hoitamaan kertausharjoituksiin kutsuttujen miesten muonitusta yhdessä parin kymmenen muun lotan kanssa. Muonituspaikkoja olivat Suojeluskuntatalo Sallan kirkonkylässä ja rajavartioston kasarmi, joka sijaitsi 4 kilometriä Kuolajärven suuntaan. Matka muonituspaikkojen välillä taitettiin polkupyörällä. Laimi pyöräili paikalle aina aamuviideksi. Ruokatarvikkeet odottivat valmiina muonituspaikassa, ruoka oli pääasiassa poron- tai sianlihaa.
Muonitustyön lisäksi Laimi toimi hetken aikaa myös Sallan puhelinkeskuksessa. Hänen tehtävänsä oli päivittäin hoitaa neljä tuntia puhelinsensuuria. Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että puhelu oli katkaistava, mikäli kotiin soittaja oli kertomaisillaan, missä oli. Kertausharjoitusten paikka piti pysyä salassa, eikä lottienkaan tarvinnut tietää, minne miehet menivät ja mitä he tekivät. Koska Laimi oli jo vastuussa muonituksesta, ilmoitti hän suojeluskunnan esikuntaan, ettei jaksa hoitaa puhelinkeskuksen tehtäviä sen lisänä ja anoi vapautusta tehtävästä. Niin hänet vapautettiin puhelinkeskuksesta.
Joulukuun alkupäivinä alkoi taistelut Sallan rintamalla. Laimi jatkoi sotilaiden muonittamista siihen asti, kunnes vihollinen oli jo muutaman kilometrin päässä Sallan kirkonkylästä. Laimin veli oli hiihtänyt Laimin luo suojeluskuntatalolle, ja määrännyt hänet lähtemään, vihollinen kun oli vain muutaman kilometrin päässä. Laimi haki valmiiksi pakkaamansa tavarat kotoaan, ja kuorma-auton lavalta hän katseli kun koti paloi veljen sytytettyä sen määräysten mukaisesti. Viimeinen näky oli tulenlieskat valkoisten verhojen välistä.
Laimi puolisoineen ja pienen tyttärensä kanssa asettui asumaan Rovaniemen Viirikankaalle hänen isänsä ostamaan pieneen taloon. Talossa asui myös hänen vanhempansa ja nuorin veli, silloin tällöin myös nuorin sisko lapsensa kanssa. Rovaniemellä Laimi aloitti heti lääkintälotan työt sotasairaala 34:ssä.
Välirauhan aikana Laimi työskenteli 12. prikaatin esikunnan kansliassa 1.7.1940-31.3.1941. Naisia ei voinut ottaa näihin töihin, mutta hänet palkattiin korpraalina, etunimen tilalla vain pelkkä alkukirjain kirjain, L.
Jatkosota syttyi muutama päivä ennen Laimin toisen tyttären syntymää, ja pian hän palasi lääkintälotan tehtäviin sotasairaala 12:sta. Hän oli siellä lähes koko jatkosodan ajan, lukuun ottamatta lyhyttä lomaa pojan synnyttä toukokuussa 1943. Lapin sodan alettua Laimi perheineen joutui lähtemään evakkoon Ilmajoelle.
Sodan päätyttyä perhe asui ensin Oulussa ja Pudasjärvellä , jossa Laimi toimi maanlunastuslautakunnan kartanpiirtäjänä. Evakkomatka päättyi lopulta tammikuussa 1947, kun he pääsivät miinoista raivattuun Sallan Kursun kylään. Siellä, ja myöhemmin Sallan uudessa kirkonkylässä, Laimi työskenteli maanlunastuslautakunnan kartanpiirtäjänä, kunnes kesäkuussa 1948 ryhtyi hoitamaan isänsä sekatavarakauppaa. Myöhemmin hän lunasti kaupan osakkeet itselleen ja jatkoi kirjakauppiaana eläkkeelle jäämiseensä asti.
Perheen entinen koti jäi rauhanehtojen mukaisesti Neuvostoliiton puolelle, ja Laimi pääsi vierailemaan siellä ensimmäisen ja viimeisen kerran 1993. Mukana reissulta tuotiin Laimi 1930-luvun alussa kotipihaan istuttaman juhannusruusun juurakko, joka nykyisin kukkii kesäisin Laimin toisen tyttären pihalla.
Lottajärjestön lakkauttamisen jälkeen Laimi perusti muutamien muiden sallalaisten naisten kanssa Sallan Martta-yhdistyksen. Sen lisäksi hän toimi partionjohtajana, lauloi kirkkokuorossa ja toimi muutenkin aktiiviesti seurakuntatyössä. Hän myös harrasti suunnistusta ja alppihiihtoa, joka oli ollut hänen lempiharrastuksensa jo nuoruusvuosina vanhassa Sallassa.
Sodanaikaisesta toiminnastaan Laimille on myönnetty 2. luokan vapaudenmitali, Vapaussodan Huoltosäätiön Sininen Risti, sekä 1. luokan mitali kultaristein. Laimi on saanut myös Suomen Kirkon Seurakuntatoiminnan keskusliiton seurakuntatyön pronssisen ansiomerkin sekä Kustannusosakeyhtiö Otavan ansiomitalin.
Laimi oli kuolemaansa asti lotta, rakasti isänmaataan ja kotikuntaansa Sallaa. Laimi kuoli tammikuussa 1998. Hänet haudattiin peiteltynä itsekutomaansa lotta-ryijyyn, jota oli pitänyt aina olohuoneensa seinällä kunniapaikalla.
Lähde: Henkilöesittely pohjautuu osittain Koillis-Lapissa 15.10.1989 ilmestyneeseen artikkeliin, jonka yhteydessä myös kuva on julkaistu.