Kinnunen Esteri
Esteri Kinnunen toimi lottana lääkintäjaostossa Ilomantsissa.
Olga Esteri Kinnunen (os. Sinisalo, ent. Salenius) syntyi Nurmijärvellä 11.11.1895 kanttori Johan Vitalis Saleniuksen ja tämän vaimon Vilhelmiinan (Mimmin) kolmantena lapsena. Lapsia syntyi vielä kolme, kunnes Vilhelmiina kuoli 1907. Isä meni uusiin naimisiin ja syntyi vielä kaksi lasta.
Perheen nimi suomalaistettiin 1906, J. V. Snellmanin syntymän satavuotisvuonna, lukuisien muiden suomalaisten perheiden tavoin Saleniuksesta Sinisaloksi.
Esteri kävi kansakoulun jälkeen Riihimäellä yhteiskoulua viisi luokkaa 1909–1914 ja sitten Tampereen Kauppaopistoa 1914–1916 suorittaen merkonomia vastaavan tutkinnon. Hän muutti Helsinkiin aloittaen työskentelyn Suomen Karjakeskuskunnassa. Kirjoittamissaan muistelmissa hän kertoo eräistä vuoden 1918 sodan aikaisista pelottavista tapahtumista Helsingissä.
Heinäkuussa 1922 hänet vihittiin avioliittoon agronomi Erkki J. Kinnusen kanssa. Esteri Kinnunen jatkoi työssään vielä vuoden 1922 loppuun asti. Esikoinen, Eeva-Leena Inkeri (ks. hänen tietonsa) syntyi Helsingissä, minkä jälkeen perhe muutti Ilomantsiin, jossa Erkki Kinnunen toimi maamieskoulun johtajana. Syntyi toinen poikalapsi, kuopus. Vuonna 1928 perhe muutti Viipuriin, jonne Erkki Kinnunen siirtyi Karjalan Maatalouskerhopiirin sihteeri-konsultiksi. Vuonna 1933 seurasi muutto Helsinkiin, kun Erkki Kinnunen sai viran maatalousministeriöstä siirtyäkseen 1935 Maatalousseurojen Keskusliiton palvelukseen, missä hän toimi eläkkeelle siirtymiseensä asti.
Esteri Kinnunen jäi siis pois ansiotyöstä alkaen hoitaa perheenemännän tehtäviä. Mutta monet kodin ulkopuoliset asiat kiinnostivat häntä. Niinpä hän oli vuonna 1927 osallistunut Lotta Svärd -kursseille. Joensuun piirin Ilomantsin paikallisjaoston lääkintäosastoon kuuluva lotta Esteri Kinnunen oli suorittanut 20.6.–2.7. Kuusankoskella rajaseudun piirikurssit ja sitten 2.–14.8. Sk. Päällystökoululla Tuusulassa Lotta Svärd -kurssit. Jälkimmäisen kurssin todistuksen allekirjoittajina on kaksi järjestön keskeistä henkilöä, Helmi Arneberg-Pentti ja Fanni Luukkonen.
Jo ennen talvisodan alkua Esteri Kinnunen aloitti työn Helsingin Väestönsuojelussa Keskustan johtoryhmän kanslistina, toimien tässä toimessa 13.10.1939-5.3.1940.
Marsalkka Mannerheim oli myöntänyt vuonna 1940 lotta Esteri Kinnuselle sodan 1939–1940 muistomitalin.
Lopuksi lainaus Esteri Kinnusen omista sotamuistelmista: ”Kun sitten sota uudelleen [1941] alkoi, yritin päästä vapaaehtoisena rintamalle; en päässyt. Tyttäreni [Eeva-Leena Kinnunen] otti sittemmin kaikki varusteeni ja sanoi lähtevänsä nyt vuorostaan. Ja niinpä hän sitten olikin kuuluen Viipurin Rajatoimiston lottiin, lopulliseen rauhaan asti. Rakas sarkamanttelini oli kokenut rintaman kauhut, se värjättiin tumman siniseksi ja tyttäreni teki siitä 4 v pojalleen ’pompan’.”
Esteri Kinnunen kuoli Helsingissä 4.5.1972. Hän ei tyttärensä Leenan tavoin ehtinyt kokea lottien kunnian ”palauttamista” (sellaista ei tietenkään tarvittu, se ei ollut entisten lottien tai näiden perheiden mukaan minnekään kadonnut) Mauno Koiviston presidenttikaudella.