Kiilunen Terttu
Terttu Kiilunen toimi pikkulottana.
Terttu Kiilunen syntyi vuonna 1930 Ylänneellä.
Terttu Kiilunen muistaa liittyneensä pikkulottiin vuosien 1938-39 aikana. Hänen äitinsä ja muut kylän naiset toimivat aktiivisesti mukana lottajärjestössä. Hän oli maanviljelijän tytär ja hänen perheensä majoitti Karjalasta saapuvia evakkoja. Perheen kaksi poikaa joutuivat rintamalle ja toinen heistä kaatui 20-vuotiaana. Myös perheen hevonen vietiin rintamalle.
Pikkulottana Kiilunen oli opastamassa junalla saapuvia evakoita, joita kuljetettiin rautatieasemalta hevoskyydillä asuinpaikkoihinsa. Kiilunen muistaa nuorena tyttönä nauttineensa vanhempien opastamisesta ja ”komentamisesta”. Hän oli mukana myös äitinsä kanssa ompeluseuroissa, joissa kudottiin vanttuja ja sotilaiden kypäröiden alle myssyjä. Kiilunen muistaa olleensa jo nuorena hyvä kutomaan ja Hän auttoi myös naapuriperhettä lastenhoidossa.
Kiilunen osallistui myös sankarihautauksiin ja seisoi mukana kunniavartiossa. Hänellä ja hänen siskollaan oli jaettavanaan serkulta peritty lottapuku, jota he käyttivät vuorotellen. Pikkulotilla ei kaikilla ollut lottapukuja ja Kiilunen muistaa pienenä tyttönä kadehtineensa koulukaverien kouluasuja, jotka oli tehty pehmeästä ja kauniin harmaasta lottapuvusta.
Nuorista lotista koottiin lausuntakuoro, joka esiintyi paikallisille ihmisille suojeluskuntatalolla tai seurakuntatalolla. Kiilunen auttoi myös suojeluskuntatalon keittiössä työskenteleviä lottia, jotka valmistivat siellä muun muassa kahvia ja voileipiä. Hän ja muut pikkulotat veivät puolen kilometrin päässä olevaan ilmavalvontatorniin kahvia ja pientä suupalaa vartiossa oleville lotille. Samalla he jännittivät kuuluuko taivaalta lentokoneiden pörinää.
Lottajärjestön lakkauttaminen ei ollut henkilökohtaisesti Kiiluselle suuri asia, koska hänen elämässään tapahtui samanaikaisesti muitakin suuria muutoksia. Hän oli 13-vuotias ja muuttanut Turkuun oppikouluun ja asui ensimmäistä kertaa poissa kotoa. Lottien ompelupiirit jatkoivat toimintaansa Marttajärjestön alla sotien jälkeen. Kiilunen muistaa lottajärjestön olleen perhettä ja kylää yhdistävä tekijä.