Kettunen Raisa
Raisa Kettunen toimi lottana useassa tehtävässä.
Raisa Kettunen (o.s. Punkki) syntyi Salmin Uusikylässä 22.4.1924 viisilapsisen maanviljelijäperheen kuopuksena.
Raisa liittyi pikkulottiin 14-vuotiaana. Jo ennen sodan syttymistä 1939 Raisa oli 15-vuotiaana muonittajana vänrikki Railaksen porukassa, kun kotipihan pelloille tehtiin hyökkäysvaunuesteitä ja metsää hakattiin matalaksi.
Talvisodan syttyessä 31.11. klo 6 Raisa jatkoi jonkin aikaa Railaksen porukassa, hän sai luvan auttaa kylän vanhusten ja lasten evakuoinnissa Uuksun asemalle härkävaunuihin. Aikaa annettiin 15 minuuttia kiirehtiä kuorma-autojen lavoille, mitään ei saanut ottaa mukaan ja kiireesti asemalle. Omalla äidillä jäivät leivät uuniin, isä irrotti lehmiltä ketjut navetassa ja ajoi ulos. Sen koommin ei saatu tietää mihin joutuivat. Ei ollut tietoa minne lähdetään. Vanhemmat päätyivät evakkoon Saarijärvelle. Myöhemmin myös Raisa sai siirron ilmavalvontalotaksi Saarijärvelle iän perusteella, olihan hän liian nuori sotatoimialueelle. Raisan isoveli Juho kaatui Kollaalla 11.3.1940 kahta päivää ennen rauhaa.
Jatkosodassa Raisa komennettiin vanhempien luvalla alaikäisenä Salmiin siivousporukkaan siivoamaan ehjäksi jääneitä taloja takaisin palaavia evakoita varten. Kymmenkunta taloa oli säästynyt. Ortodoksisessa kirkossa (Raisan rippikirkko) olivat venäläiset pitäneet viinakauppaa ja luterilaisessa kirkossa oli jauhovarasto. Suojeluskuntatalolla oli mädäntyneitä sianpäitä, olisiko siellä ollut jonkinlainen ruokavarasto.
Tämän jälkeen Raisa siirrettiin eversti Korvenheimon porukkaan ensin Impilahdelle ja sitten takaisin Salmiin. Raisa työskenteli pesulassa; savusaunassa pestiin ja avannossa huuhdottiin kovassa pakkasessa etulinjasta tulleita vaatteita. Seuraavaksi Raisa oli tiedustelemassa Kuikkalan asemalla Uusikylässä. Kaikki puhelinsoitot, junien kulut ja tiellä kulkevat sotilaat kirjattiin ylös. Ohi meni etulinjasta karanneita nälkäisiä ja väsyneitä miehiä. Vuonna 1943 Raisa komennettiin Itä-Karjalaan Prääsään Kiimasvaaran keskusvankilaan muonittajaksi perääntymiseen asti. Kuri oli tiukkaa ja työ rankkaa, seurana olivat naisvartijat ja toiset muonittajalotat. Joskus vapaapäivinä pääsi käymään Äänislinnassa, luvassa oli määritelty tarkkaan lähtö- ja paluuajat sekä millä kyydillä kuljettiin.
Sodan päätyttyä Raisa komennettiin Siilinjärvelle Tarinaharjun sotasairaalaan. Siellä hän toimi muonittajana ja avusti mm. haavoittuneiden kantamisessa. Vuonna 1946 Raisa toimi Niinisalon varuskunnassa muonitustehtävissä koululla, jossa pojat saivat suorittaa kesken jääneet lukio-opinnot. Koulussa oli monta tuttua poikaa Salmista. Penkinpainajaisjuhliin evakot saivat vaateavustuksesta Amerikasta saatuja juhlavaatteita, Raisa muistelee saaneensa kauniin vihreän silkkileningin ja tanssittajia juhlissa riitti kotikylän pojista.
Vuonna 1948 Raisa avioitui Säyneisistä kotoisin olleen Onni Kettusen kanssa. He asuivat loppuelämänsä Pieksämäellä. Raisa oli kotona Onnin työskennellessä Naarajärven varavankilassa, jonka alueella he myös asuivat 1970-luvun alkuun asti. Tällöin he muuttivat itse rakennettuun omakotitaloon Naarajärven taajamaan. He saivat tytön ja kaksi poikaa.
Raisa Kettunen menehtyi Pieksämäellä 11.6.2012.
Raisa on itse kirjannut tapahtumia muistiin käsin paperille ja lisäksi pojantytär haastatteli häntä v.1998 lukion esitelmää varten. Teksti on kirjoitettu näiden pohjalta. Hänen oma muistelunsa löytyi hänen kuoltuaan piirongin laatikosta. Raisan oma muistelu päättyy seuraavasti: ”Tämä sota-aika ei unohdu koskaan. Usein yölläkin ajattelen kuinka on kaikesta selvinnyt hyvin.”