Kauttu Eeva-Riitta

Pikkulotta

Eeva-Riitta Kauttu toimi pikkulottana.

Eeva-Riitta Kauttu (os. Arponen) syntyi Jääsken pitäjän Ensossa 11.7.1933. Perheeseen kuuluivat vanhemmat Matti ja Anna-Mari (o.s. Viskari) Arponen ja myöhemmin syntyneet sisaret Maija (1936) ja Helka (1944).

Talvisodan sytyttyä Eeva-Riitan perhe matkasi evakkomatkan Pihlajavedelle, jossa asui Eeva-Riitan täti Helmi Arponen, joka oli myös lotta. Heidät oli Pihlajavedelle kutsunut Helmi Arposen adoptioäiti Olga Pakkala, joka oli yksi Pihlajaveden Lotta-Svärd osaston perustajajäsen.

Eeva-Riitta liittyi pikkulottiin evakkomatkalla Pihlajavedellä (Keuruu) 22.10.1941. Keväällä 1943 perhe muutti takaisin Ensoon (Jääsken pitäjä) ja Eeva-Riitta jatkoi siellä tyttöosastossa.

Eeva-Riitta muistelee pikkulotta aikojaan seuraavasti kirjoittamassaan kirjassa ”Kerro mummo, kerro vielä”:

Me liityimme Maijan (sisar, synt 1936) kanssa Pikku-Lottiin heti täytettyämme vaaditut 8 vuotta. En muista kokouksista mitään, mutta johonkin juhlaan opettelimme tanssin “Yks, kaks, kolme, neljä ja viis. Missäs on minun kulta­ni siis. Ei ole siel, ei ole tääl, vaan se on kaukana vetten pääl”.

Sitten Vastasmäen kansakoulussa (Enso), jossa mm. Lotta-tytötkin kokoontuivat vietettiin ns. ”Kaikkien Enson tyttöjen yhteinen juhla 26.2.-44.” Lotta-tytöt esittävät ”nurinpäin voimistelua” ja lausuntaa. Muistan hyvin tuon nurinpäin esityksen. Meillä oli naamio pään takapuolella ja kun ohjaaja sanoi vieressä esim. ”Käännös oikeaan”, niin me käännyimme tietenkin oikeaan eli katsomosta katsoen väärin.

Lainaus Eeva-Riitta Kautun toimittamasta kirjasta Ylä-Vuoksen kertomaa (sanomalehti, joka ilmestyi Jääskessä 1927 – 1944):

26.2. -44 Kaikkien Enson tyttöjen yhteinen juhla pidetään Seurantalossa 2.3. klo 18.00. Puhujana maisteri Kerttu Varjo Helsingistä.

Lotta-tytöt voimistelevat nurinpäin ja lausuvat. Koiton tyttöosasto leikkii, voimisteluseura Kajastus esittää kuorolausuntaa ja partio-tytöt iltanuotio-ohjelmaa.

Lotta-tytöt esittävät ”nurinpäin voimistelua” ja lausuntaa. Muistan hyvin tuon nurinpäin esityksen. Meillä oli naamio pään takapuolella ja kun ohjaaja sanoi vieressä esim. ”Käännös oikeaan”, niin me käännyimme tietenkin oikeaan eli katsomosta katsoen väärin.

Eeva-Riitta Kauttua harmitti kun hänen jäsenkirjansa ja muut pikkulotta-tavaransa olivat hävinneet. Eeva-Riitta kertoi, että hänen isänsä Matti Arponen pelkäsi 1945 niin kovasti, että itäinen naapurimme saattaa vielä ottaa Suomen haltuunsa, että hän hävitti kaikki todistukset lottajärjestöstä. Siinä menivät niin vaimon kuin tytärien lotta-jäsenkortit, lottapuvut ja kaikki valokuvat, joissa naiset esiintyivät lottapuvuissa. Hän koki, että ko. tavarat voivat myöhemmin saattaa perheen vaaraan. Liekö ollut kansalaissodan ajat vielä liian tuoreena muistissa.

Eeva-Riitta avioitui Mauno Johannes Kautun kanssa vuonna 1953. Heille syntyi kaksi lasta, poika ja tytär vuosina 1954 ja 1957.

Eeva-Riitta kerkesi opiskella elämänsä varrella useamman ammatin. Hän pääsi Haapamäen yhteiskoulusta vuonna 1949 ja siirtyi suoraan Karhumäen Kristilliseen Kansanopistoon. Hän opiskeli konekirjoitusta ja kävi Varkauden Kotiteollisuuskoulun vuosina 1964-65 ja Talouskoulun vuonna 1972. Hän valmistui ravintola-alalle, käyden tarjoilija, esimies ja tilauspalvelu-kursseja.

Eeva-Riitan työura oli kirjava ja mielenkiintoinen. Hän aloitti Lahden Vientikerma Oy laskutusosastolla vuonna 1950. Perhe muutti Varkauteen ja lasten saavuttaessa kouluiän Eeva-Riitta meni töihin Kotikunto käsityöliikkeeseen, jossa työskenteli reilun vuoden. Tämän jälkeen hän perusti oman yrityksen Kutomo Matto-Maija ky:n, joka työllisti useita varkautelaisia kutojia viiden vuoden ajan. Vuoden 1973 Eeva-Riitta perusti Kahvila-ravintola Mortteli Oy:n, jopa jouduttiin lopettamaan eron takia. Eeva-Riitta muutti Jyväskylään työskennellen ravintola-alan yrityksissä.

Vuonna 1978 hän muutti Helsinkiin ja sai työpaikan Marimekon toimitusjohtaja Armi Ratian emännöitsijänä. Työsuhde päättyi Armi Ratian kuoltua.

Eeva-Riitta sai emännöitsijän paikan Teijon kartanolta, työskennellen tuolla kolmisen vuotta. Viimeisenä työpaikkana oli emännöitsijän pesti Veikko Laine Oy:n merenrantahuvilalla, josta Eeva-Riitta joutui ensin pitkälle sairaslomalle reuman aktivoituessa ja hän siirtyi työkyvyttömyyseläkkeelle vuonna 1985.

HARRASTUKSET

Eeva-Riitta on koko aikuisiän ollut aktiivinen harrastaja. Hän on toiminut SPR:n ystäväpalvelussa vuosia ja ollut mm. Varkauden Ystäväpalvelun vetäjänä ja ystävänä. Karjala on synnyinseutuna tietenkin rakas ja niin Eeva-Riitta on toiminut erilaisissa karjalaan liittyvissä yhdistyksissä vuosikymmeniä: Lempäälän Karjalaisten hallituksessa, Jääski-seurassa, Jääsken Kirkkomaan toimikunnan rahastonhoitajana, ”Pääkaupunkiseudun jääskeläisten” vetäjänä. Hän on ollut perustamassa monia yhdistyksiä: Jääsken Arposten Sukuseuraa, kaikkien Suomen Arposten Sukuseura ja Jääsken Lottolan Kyläkerhoa.

Tekstiilien kutominen on ollut hänen harrastuksensa aina siihen asti kun 2014 möi kangaspuunsa pois. Eeva-Riitta valmisti useita kansallispukuja ja upeita vaatekankaita, seinävaatteita, muita kudonnaisia unohtamatta.

Kirjoittaminen on Eeva-Riitan elämään tullut myöhemmällä aikuisiällä, ja hän onkin aktiivisesti kirjoittanut kymmeniä artikkeleita eri lehtiin. Perinteen kerääminen on hänen intohimonsa ja hän onkin ottanut osaa moniin Karjalaisen perinteen työryhmän kilpailuihin: ”Karjalaisuus tänään ”, ”Karjalaisen naisen elämänkerta”, ”Karjalaisen miehen elämäntarina”, ”Karjalainen pukuperinne ja Maaseudun ja kaupungin yhteydet”, ”Elokuva ennen ja nyt”. Hän on ottanut osaa myös Museoviraston kansantieteen kyselyihin.

KIRJALLISTA TUOTANTOA JA TUTKIMUSTA

Eeva-Riitta Kauttu on hyväksyttySuomen Tietokirjailijoiden jäseneksi 2003.

Hän on kirjoittanut kolme kirjaa: ”Kohvpannu ja kapsäkki kainalos”  Jääsken Lottolan kyläkirja II, Eeva-Riitta Kauttu ja Anu Vuorinen 1995, ”Kerro mummi, kerro vielä” Eeva-Riitta Kauttu 2002 ja ”Isomummon kertomaa” 2019.

Tämän lisäksi hän on ollut avustavana kirjoittajana viidessä eri teoksessa ”Porstuvast tuppaan” Jääsken Arposten sukukirja, Anu Vuorinen ja Eeva-Riitta Kauttu 1990, ”Riukuaidat kylätien varsilla” Jääsken Lottolan kyläkirja I, Anu Vuorinen ja Eeva-Riitta Kauttu 1993, Mäenpää, Keuruun Pihlajavedeltä 1996, ”Ystäviä hyviä, Viikareita viiden vuoden, Haapamäen Yhteiskoulun vuosien 1944-49 luokkakirja 2008 ja ”Ylä-Vuoksen Enso-tapahtumia” vuosilta 1927-1944. Moniste 2010.

Eeva-Riitta Kauttu teki mittavan tutkimustyön tekstiilitaiteilija Greta Skogster-Lehtisestä. Tuosta ainutlaatuisesta aineistosta valmistui yli 400-sivuinen kirja, jota ei valitettavasti julkaistu.

MAANPUOLUSTUSTYÖTÄ

Maanpuolustustyö on pikkulotasta lähtien ollut lähellä Eeva-Riitan sydäntä.

Lappeenrannassa asuessaan hän liittyi Reserviupseeri-Naiset-järjestöön, toimien ensin jäsenenä ja 14.3.1994 hänet valittiin yhdistyksen viimeiseksi puheenjohtajaksi.

Vantaalle siirryttyään hän liittyi Viipurin piirin Suojeluskunta- ja Lotta-Svärd perinneyhdistys ry:n toimien ensin jäsenenä 1998 lähtien ja hallituksen jäsenenä vuodesta 2005 lähtien.

KUNNIAMERKIT, PALKINNOT JA HUOMIONOSOITUKSET

Eeva-Riitta Kautulle on myönnetty seuraavat kunniamerkit ja huomionosoitukset:

• Suomen Reserviupseeriliiton hopeinen ansiomitali 20.9.1997
• Suomen Valkoisen Ruusun Ritarikunnan I luokan mitali 6.12.2015.
• Karjala-liiton hopeinen ansiomerkki
• Karjalaisen perinteen työryhmä hopeinen ansiomerkki

• Vuodesta 2017 Arposen sukuseuran kunniajäsen.
• Vuodesta 2020 Jääski-seuran kunniajäsen.

• ”Karjalaisen naisen elämänkerta” jaettu II palkinto.
• ”Karjalainen pukuperinne ja Maaseudun ja kaupungin yhteydet” II palkinto 7.5.2000.
•  Kansanrunousarkiston kokoelmien kartuttamisesta palkinto ”Elias Lönnrot-monitietäjä” 28.2.1999

Tällä hetkellä Eeva-Riitta Kauttu elää virkeitä vanhuuspäiviään Vantaan Koivukylässä.

Eeva-Riitta Kautun o.s. Arponen puolesta

tytär Anu Vuorinen