Kaseva Rakel
Rakel Kaseva toimi lottana toimisto- ja viestijaostossa.
Rakel Maire Aleksandra Kaseva syntyi 30.11.1918 perheen neljäntenä lapsena. Hänen vanhempansa olivat Kalle ja Emma Aleksandra (o.s. Vahteristo) Kaseva. Perheeseen syntyi kaikkiaan kahdeksan lasta.
Vanhimpana tyttärenä kodintyöt ja vastuunkanto pienemmistä oli arkista puuhaa. Rakel sairasti ns. luumätää ennen kansakouluikää ja joutui ainakin kahteen leikkaukseen Turussa. Hoito oli raskasta ja lasta kohtaan kovakouraistakin. Rakel huolehti ja hoiti toipilaanakin pikkusiskoaan. Koulun aloitus siirtyi vuodella.
Kansakoulun ja oppikoulun Rakel kävi Mynämäen kirkonkylässä. Kesätöitä oli monenlaisia ja pikkusiskoa oli hyvä auttaa läksyissä sekä kannustaa oppikouluun. Lukioajaksi Rakel siirtyi veljensä luo Turkuun. Ylioppilaaksi hän kirjoitti vuonna 1938.
Vuonna 1939 alkoi sota. Rakel toimi rintamalla lottana hyvin monenlaisissa tehtävissä. Hän kävi Laitilassa 1942 toimistojaoston kurssin. Niistä asioista ei paljon puhuttu. Matka Syväriltä kotiin sodan loppuessa sen sijaan kerrottiin usein. Loma oli alkamassa illalla kello kuuden aikaan tulisi laiva, jolla pääsisi Syväriltä kotimatkalle. Päivän työt oli tehty, reppu pakattu. Kävellessään Rakel näkee yllättäen laivan läheisellä laiturilla. Rakel mietti pääsisikö jo tuolla ja juoksee kysymään lupaa esimieheltään. Lupa annetaan ja Rakel juoksee vauhdilla lähimmälle laiturille. Ehtii kuin ehtiikin kyytiin ja laiva jäikin viimeiseksi, joka palaa Suomeen.
Rakelin muistokirjaa katsellessa tulee moneen kertaan vastaan kiitokset yhteisistä kävelyretkistä, auttamisesta, kiitollisuus pienistäkin kohtaamisista lottien kesken. Elämän ohjeita on jaettu ja toivoa ylläpidetty!
Sodan jälkeen Rakel toimi muun muassa Suomen Valkonauhaliitossa 1945, Mynämäen kansanhuoltotoimistossa 1945–46 ja Mynämäen nimismiespiirin kansliassa 1.8.1946 – 31.8.1947.
Rakel haki ja pääsi Turun sairaanhoitajatarkouluun (1947–1950). Hän suoritti myös terveyssisaren tutkinnon ja kouluttautui rokottajan tehtäviin (1950). Terveyssisarena Rakel toimi Kärsämäessä (1950–51), Hauhossa (1951–54) ja Mynämäellä aina vuodesta 1954 eläkkeelle jäämiseensä asti.
Rakel muistetaan reippaana, suoraselkäisenä, oikeudenmukaisena ja kannustavana. Joskus piti olla tiukkakin, jotta asiat sujuivat. Retket luontoon – sieneen ja marjaan olivat mieluisia. Kesälomilla oli hyvä matkustaa ulkomaille, jotta voi oppia uutta loman ohella.
Työ terveyssisarena oli oikeastaan työtä kellon ympärikin. Aina tarvittaessa oli kiirehdittävä auttamaan. Matkat taittuivat polkupyörällä. Neuvolatyö, vauvat, odottavat äidit, taaperot, koululaiset, vanhukset kodeissa – työn kirjo oli hyvin laaja. Lääkäriä ei aina ollenkaan ollut saatavilla.
Hyvin moneen vapaaehtoistyöhön riitti silti aikaa, kuten Suomen Punaiselle Ristille, Mannerheimin Lastensuojeluliitolle, Mynämäen seurakunnalle ja kunnalliseen toimintaan. Toiminnastaan Rakel on saanut kunniakirjoja ja mitaleita.
Siirtyessään eläkkeelle Rakel auttoi kerrostalossa vanhuksia, käyden vaikka kaupassa. Luonnon hän toi lähelleen – ensimmäisen kerroksen parvekepihalla kasvoi marjapensaita, kukkia, perunaa ja läheisessä nurmikkonotkossa oli kanttarelliviljelmä.
Vuonna 2012 oli aika jättää rakas koti ja siirtyä palvelutaloon. Sielläkin Rakel säilytti positiivisen, reippaan asenteen sanomalla vaikka: ”Hyvä kun tulitte! Näette, miten hyvin vanhuksilla on nykyisin asiat!”
Rakel Kaseva kuoli 8.9.2018 Mynämäellä ja hänet saatettiin kotikirkon Mynämäen kirkkomaalle.
Tiedot Lottagalleriaan toimitti Marjatta Kivioja, Rakel Kasevan sisaren tytär.