Kärkkäinen Kyllikki
Kyllikki Kärkkäinen toimi lottana muonitusjaostossa ja ilmavalvonnassa.
Riitta Kyllikki Kärkkäinen syntyi Kiuruvedellä 2.12.1920 kauppias Ambro Kärkkäisen perheeseen. Suuressa perheessä oli viisi vanhempaa veljeä ja yksi sisko. Myöhemmin syntyi vielä kaksi veljeä.
Kyllikki on muistellut kansakouluajoiltaan, että kotona oli joskus ihmetelty kun Kyllikillä ei ollut koulukirjoja kotona läksyjen tekoa varten. Ripeäotteinen koulutyttö oli sanonut hoitaneensa läksynsä jo koulussa. Lukion Kyllikki kävi Kemissä ja tuli sieltä ylioppilaaksi. Vuoden 1940 syksyllä Kyllikki toimi jonkin aikaa Kiuruvedellä alakoulun opettajana ja hän piti myös yhteiskoulussa tytöille voimistelutunteja.
Pikkulottiin Kyllikki Kärkkäinen kuului jo 1930-luvun alkupuolelta saakka. Kyllikki toimi 1939–40 talvisodan aikana ilmavalvontalottana Kiuruvedellä. Valvontatorni oli sen verran lähellä kotia, että hän pystyi asumaan tuona kylmänä talvena kotonaan. Jatkosodan aikana Kyllikki Kärkkäinen palveli lääkintälottana Iisalmessa ja useassa sotasairaalassa Itä-Karjalassa mm. Kontupohjassa, Äänislinnassa (Petroskoissa) ja Syvärillä. Nuoren ylioppilastytön työ sotasairaalassa rintaman lähellä oli raskasta ja hän kirjoitti erääseen sairaalasta lähettämäänsä kirjeeseen että ”illalla töitten loputtua tuntuvat jalat olevan polviin asti kuluneet”.
Kyllikki on myöhemmin muistellut, että lotat oli komennettu sijoituspaikkoihinsa rintamalle samoilta paikkakunnilta ja he tunsivat hyvin toisensa. Se oli tärkeä keino varmistaa, ettei rintamalottiin pääsisi soluttautumaan vakoojia. Sotasairaalana toimivan rakennuksen tarkan sijainnin salassa pitämiseksi oli ehdoton käsky pimentää ikkunat niin, ettei valo paljasta sen sijaintia. Kerran sotasairaalaan oli tullut huoltokuljetusten mukana kaksi naista, jotka ilmoittivat, että heidät oli lottina osoitettu sinne. Kahden tuntemattoman lotan ilmestyminen kummeksutti. Eräänä iltana Kyllikki huomasi, että kyseisten naisten huoneen pimennysverho oli vedetty ikkunan edestä pois ja joku vilkutteli ikkunan läpi valoa kynttilää edestakaisin liikuttamalla. Kyllikki kävi huomauttamassa kyseisille ”lotille”, että sellainen oli ehdottomasti kiellettyä ja pimennysverhot piti pitää pimeällä paikan paljastumattomuuden vuoksi tiiviisti kiinni. Pian tuon tapahtuman jälkeen kyseiset naiset hävisivät sotasairaalasta yhtä yllättävästi kuin olivat sinne ilmestyneetkin. Tapahtuma johti sotasairaalan kiireelliseen evakuointiin. Pian evakuoinnin jälkeen oli sotasairaalaa pommitettu.
Sodan päätyttyä Kyllikki Kärkkäinen jatkoi keskeytyneitä hammaslääketieteen opintoja Helsingin yliopistossa ja valmistui hammaslääkäriksi keväällä 1950. Kyllikki on kertonut, että hänellä ei ollut valmistumisensa aikoihin varsinaista aikomusta tulla kotikuntaansa Kiuruvedelle. Äitinsä toivomuksesta Kyllikki kuitenkin avasi vastaanottonsa Kiuruveden kirkonkylän keskustassa.
Kyllikki otti tehtäväkseen pohjoissavolaisten lasten, emäntien ja isäntien hampaiden pelastamisen. Hammaskivuista kärsiviä saattoi tulla kaukaisten taipaleiden takaa kaikkina vuorokauden aikoina. Jos aikoi pitää lounastauon, piti hänen usein ajaa autollaan jonnekin syrjäiselle metsätielle taukoa pitämään. Potilaiden hoitamista hän jatkoi aina vuoteen 1985 saakka.
Kyllikki Kärkkäinen toimi työnsä ohella vuosien ajan aktiivisesti Kiuruveden rintamanaiset -yhdistyksessä.
Kyllikin elämänasenne on aina ollut hyvin positiivinen. Siinä lienee pitkän iän salaisuus. Hän täytti 100 vuotta 2.12.2020.
Tiedot lottagalleriaa varten koonnut: Risto Kärkkäinen, Kyllikki Kärkkäisen veljen poika
Lähteet: Kyllikki Kärkkäisen sukuarkisto