Karinen-Salmelin Pirkko
Pirkko Karinen-Salmelin toimi pikkulottana ja lottana muonitusjaostossa.
Lotta-ajan kokemukset olivat Pirkolle tärkeitä ja rakkaita, ja hän kertoi niistä usein nuoremmille sukupolville. Pikkulotissa oppimansa rieskanteonkin Pirkko opetti monelle sukulaislapselle.
Pirkko Karinen-Salmelin syntyi 26.10.1921 Multialla.
Pirkko liittyi Rovaniemen pikkulottiin 12-vuotiaana vuonna 1933. Pikkulottiin liittymistä hän muistelee teoksessa ”Lapin lotat rauhan ja sodan töissä” (Lapin lottaperinneyhdistys ry, Jyväskylä, 2004, s. 106–108) seuraavasti: ”Rovaniemelle oli perustettu partiokin ja siinä sitten mietittiin kumpaan mennään, mentiin pikkulottiin. Partiojärjestö ei ollut niin kutsuva, vaikka sen ihanteet olivatkin samantyyppiset.” Pirkon mukaan pikkulottien viikoittaisissa kokoontumisissa työn ja isänmaallisten oppien ohella näyteltiin ja laulettiin. Harjoiteltuja näytelmiä esitettiin Rovaniemen suojeluskuntatalolla iltamissa ja tapahtumissa. Monenlaisia taitojakin opittiin. ”Muistan, kun minut ensimmäisen kerran pantiin tekemään ruskeaa kastiketta, sain siihen tarkat ohjeet, samoin kuin rieskan leipomiseen.” Yksi Pirkon mieleen painuneista muistoista oli presidenttiparin vierailu Rovaniemelle. Pikkulotat järjestivät juhlan, jossa rouva Svinhufvud vieraili. ”Rouva Svinhufvudilla oli musta puku, jossa oli ruusuja. Hän käytti aina kukkapukua.” Näin Pirkko muisteli Lapin lottaperinneyhdistyksen kirjassa.
Pirkko siirtyi ”isoihin lottiin”, kun Karisen perhe muutti Rovaniemen kauppalasta Saarenkylään. Jäsenkorttiin merkittiin muonitusjaosto, mutta käytännössä Pirkko teki ja johti pikkulottatyötä. Talvisota kuitenkin alkoi pian. Ensimmäinen tehtävä oli Saarenkylän siltavartion muonittaminen, mutta talvisodan aikana Pirkon tehtäviin kuului myös auton- ja hevosenottopakkolautakunnan sihteerinä toimiminen sekä rintamapakettien valmistus.
Jatkosodan alettua Pirkko komennettiin lottatehtäviin Er.Os.Petsamoon (Er.Os.P. eli eversti Antti Pennasen ”Luton miehet”). Hänet sijoitettiin majuri Tiitolan komppaniaan Petsamoon Nurmensättiin, jossa hän oli 4.7.1941-21.9.1941. Pirkko kuvasi Nurmensättiä paikaksi, joka ”toisinaan oli niin kuin saari ja toisinaan niemi riippuen vuorovedestä”. Pirkko oli Nurmensätissä ainoana lottana pitäen kanttiinia ja toimittaen sää- ja ilmavalvontatietoja saksalaisille. ”Minulla oli sademittari, lämpömittari ja tuulimittari. Tuulimittari oli sellainen, että kuuden metrin matkalle laitettiin metrin välein merkki ja kiinalaisen silkkipaperin ja sekundaattorin avulla katsottiin, kuinka nopeasti tuuli vei paperia.” Välillä työ keskeytyi tykistökeskitysten johdosta, jolloin Pirkkokin pakeni tunturiin. Sijainti katsottiin vaaralliseksi, ja Pirkko siirrettiin takaisin Rovaniemelle, jossa hän toimi Pohjolan suojeluskuntapiirin esikunnassa muun muassa kuolleitten evakuointikeskuksessa 22.9.1941-17.1.1942.
Pirkko aloitti opettajaksi opiskelun Raahen seminaarissa vuonna 1942, joten hän oli kevään 42 ja talvet 43 ja 44 Raahessa. Aina kotona käyntien yhteydessä toiminta jatkui lotissa.
Pirkko oli lottana vielä mukana Lapin sodassakin ensin sotamuonituksessa 8.9.-15.11.1944 ja sitten Oulun suojeluskuntapiirin esikunnassa 16.11.1944-1.12.1944. Pirkko hoiti muonitustehtäviä joukko-osaston mukana siten, että hän ensin siirtyi 23.9.1944 Ouluun ja sieltä takaisin Pudasjärven ja Ranuan kautta hävitetylle Rovaniemelle 22.10.1944. Marraskuussa 1944 Pirkko siirtyi vielä kerran Rovaniemeltä Ouluun, jossa hän oli toimistotehtävissä kotiuttamassa miehiä siviiliin. Pirkon palvelus loppui 1.12.1944. Lottajärjestön lopettamisen aikaan Pirkko oli Oulussa, jossa pidetyn juhlan lopuksi ilmoitettiin järjestön lopettamisesta. ”Se oli itkua ja surua ja vaikea ymmärtää.”
Lotta-ajan kokemukset olivat Pirkolle tärkeitä ja rakkaita, ja hän kertoi niistä usein nuoremmille sukupolville. Pikkulotissa oppimansa rieskanteonkin Pirkko opetti monelle sukulaislapselle.
Muutamia Pirkon muistoja on julkaistu kuten esimerkiksi alla oleva muisto Nurmensätistä.
Pirkon ollessa Petsamossa tapahtui sinne 30.7.1941 englantilaisten ilmahyökkäys brittien lentotukialukselta käsin. ”Lotta Pirkko Karinen (Karinen-Salmelin) palveli tällöin lottakomennuksella 36. Rajajääkärikomppaniassa Nurmensätissä erilaisissa tehtävissä: muonitti, piti kanttiinia, antoi ensiapua sekä teki säähavaintoja saksalaisille Kirkkoniemeen.
Hän kertoo silminnäkijänä tapahtumasta näin: Vuonna 1941 heinäkuun 30 päivänä olin tunturivartioon viemässä vartiovuorossa oleville miehille korviketta ja vanikkaa. Jäämeri oli tyyni ja rauhainen. Yhtäkkiä lännestä päin, mereltä alkoi kuulua lentokoneen ääntä. Koneet lähestyivät ja totesin ne kaksitasoisiksi. Samalla joku huusi: ”Niissä on englantilaiset merkit, ”ei ne ole ryssiä.” Pian koneet olivat päällämme. Ne lensivät matalalla ja kiersivät ampuen ja valokuvaten. Minä ja vartiomiehet piilouduimme kallionkoloihin. Koneet jatkoivat matkaansa Liinahamariin. Tekivät siellä paljon pahaa. Meiltä katkesivat yhteydet. Tajusimme, että ne tulevat kohta takaisin. Samanaikaisesti taivaalle ilmestyivät saksalaiset hävittäjät. Alkoi ilmataistelu. Näkymä oli kauhea. Koneita syöksyi mereen. Hiljenevät vesirenkaat kertoivat vain tapahtuneesta. Hyökkäyksessä tuhoutui Liinahamarin laitureita, öljysatamaa sekä eräs norjalainen laiva upposi. Lottakanttiini tuhoutui ja siinä haavoittui rovaniemeläinen lotta, jonka elämä päättyi sotasairaalassa. Näiden tapahtumien yhteydessä avasivat ryssät tykistötulen Kalastajasaarennolta Nurmensättiin. Saimme jälleen yhteydet toimimaan ja silloin jouduin keskustelemaan komentaja Pennasen kanssa. Hän ihmetteli ja kysyi: ”Miten siellä voi olla lotta?” Olin ainoa. Hän kysyi: ”Pelottaako?” Kerroin hänelle: ”Miehet pitävät minusta hyvää huolta kaikissa tilanteissa.” Toivotimme toisillemme turvallista eloa. Puhelu päättyi. Lämmöllä olen jäänyt häntä muistamaan. Tapauksesta jäin miettimään: ”Miksi englantilaiset tulivat tuhoamaan Suomea? Odotimmehan apua Englannista.” Iso-Britannia julisti Suomelle sodan vasta 6.12.1941.
Lähde: Urho Myllyniemi, Antti Pennanen, Petsamon, Lapin ja rajan kenraali, Keuruu, 2003, s. 166.