Karhula Eila
Eila Karhula toimi pikkulottana Sulkavassa.
Eila Orvokki Karhula (o.s. Kuparinen) syntyi Etelä-Savossa, Sulkavan kirkonkylässä, 03.06.1927 vanhemmilleen Siiri ja Otto Kupariselle. Perheessä oli kaksi tytärtä, joista Eila oli nuorempi.
Eila liittyi Sulkavan Lotta Svärd -järjestöön pikkulottana kahdeksan vuoden iässä vuonna 1935. Pikkulottien ohjaajana toimi Tytti Tiittala. Pikkulotat kokoontuivat säännöllisesti perjantai-iltaisin suojeluskunnan talolla. Tehtiin käsitöitä sekä harjoiteltiin ja esitettiin erilaisia ohjelmanumeroita. Lisäksi iltaan kuului aina teetarjoilu ja pienimuotoinen iltahartaus. Tämän lisäksi suoritettiin muina päivinä kuntokävelyjä. Repussa oli painoa kolme kiloa ja matka oli kuusi kilometriä. Kesäisin myytiin järjestön hyväksi jäätelöä. Tämä tapahtui kirkonkylällä työnnettävistä kärreistä ja vuorossa oli aina kaksi tyttöä kerrallaan.
Pikkulotta lapsonen / sä harmaapukutyttönen. – alkusäkeet Eilan Pikkulotta-runosta.
Kesällä 1941 Eila sai komennuksen muonitustöihin Sulkavan suojeluskunnan talolle. Muonitettiin ilmavalvontalottia, ilmasuojelumiehiä ja siirtolaisia. Tätä toimintaa jatkui syksyyn 1944 asti. Muonituspäällikkönä toimi Hertta Pöyhönen. Eila hoiti myös Sulkavalla toimineen sotilasautokomppanian muonavaraston kirjanpidon. Tässä hänen esimiehenään oli vänrikki Taskinen. Sodan aikana Eila suoritti myös lottatoiminnan peruskurssi I:n, jossa opeteltiin muun muassa haavojen sidontaa, kartalla suunnistamista ja erilaisia tukitehtäviä. Kurssin suorittamisesta hän sain rintamerkin.
Pian sodan päättymisen jälkeen Eila kävi modistikoulutuksen Helsingissä ja työskenteli sen jälkeen hattuliikkeessä Kemissä. Äidin sairastuttua vakavasti Eila palasi Sulkavalle. Äiti menehtyi vuonna 1950. Eila työskenteli Sulkavan verotoimistossa vuosina 1949–1951.
Eila avioitui vuonna 1951 Tauno Karhulan kanssa ja pariskunta asettui Savitaipaleen Partakoskelle. Tauno työskenteli metsäalalla Rauma-Repolan piirityönjohtajana. Lapsia syntyi kaikkiaan neljä ja Eila oli kotiäitinä lasten kasvaessa. Vuonna 1980 Eila ja Tauno muuttivat Savitaipaleen kirkonkylään. Eila toimi perhepäivähoitajana, minkä jälkeen hän jäi eläkkeelle. Eläkkeellä ollessaan Eila toimi aktiivisesti Savitaipaleen Kansallisissa Senioreissa toimien yhdistyksen ensimmäisenä puheenjohtajana sen perustamisesta alkaen. Hän muun muassa järjesti kymmeniä yhdistyksen matkoja ympäri Suomea. Eilalle myönnettiin toiminnastaan Kansalliset Seniorit ry:n kultainen ansiomerkki.
Eila kirjoitti vuonna 1937, ollessaan 10-vuotias, Pikkulotta-runon:
Pikkulotta lapsonen
sä harmaapukutyttönen.
Oot syntynyt sä Suomen maassa,
se isänmaasi olkohon.
Sä työtä teet ja kasvat vaan
ja kotiasi puolustat.
Se tahtos olkoon ainiaan,
et sortua sä siitä saa.
Perjantaisin seuroissa sä olet
pikkulottien.
Siel neulot, kudot, ompelet,
se mielityötäs olkohon.
Kun iltaisin on rukous
niin muistuu silloin kirkkaus,
et Herra meidän kanssa ois
et unhoittaa sä meitä vois.
Eila lausui runon Lottagaalajuhlassa 8.10.2021 Mika Tommolan tekemän haastattelun yhteydessä. Haastattelu löytyy Lotta Svärd Säätiön nettisivuilta. Haastattelun päätteeksi Mika Tommola kysyi: ”Mitkä terveiset te lähettäisitte nykypäivän sukupolville?”
Eila vastasi: ”Miten minä nyt sen sanoisin… Olkaa kunnollisia nuoria ihmisiä. Tehkää työtä ja toimikaa oikein.”
Eila menehtyi 2.5.2024. Hän oli loppuun asti pirteä, hyvämuistinen ja aikaansa seuraava.