Karhu Tuulikki
Tuulikki karhu toimi lottana lääkintäjaostossa.
Tuulikki Irene Karhu (o.s. Lassila) syntyi Kirkkonummella 5. huhtikuuta 1919, Lassilan perheen 5. lapseksi. Kymmenlapsiseksi kasvanut perhe joutui vuonna 1930 muuttamaan Kirkkonummen Vårnäsin kartanon kodistaan Biskosbölen kartanon ahtaaseen pikku mökkiin, kun Vårnäsin kartano myytiin. Perheen tilannetta helpotti vähän, kun 11-vuotias Tuulikki ja 6-vuotias Lilja-sisko muuttivat diakonissasisar Ellen Grahnin kasvattilapsiksi Kirkkonummen Bergstadiin, muutaman kilometrin päähän kotoa ja lähelle Friggesbyn koulua. Friggesbyn kansakoulun jälkeen Tuulikki kävi Helsingissä tyttöjen ammattikoulua, kotitalous- ja vaatetuslinjalla lukuvuonna 1933–34 ja asui silloin Helsingin Diakonissalaitoksella.
Vuonna 1938 ruotsinkielinen Tuulikki liittyi Kirkkonummen Nylands Södra Lotta Svärd yhdistykseen ja sai lääkintälottakoulutuksen. Talvisodan aikana hän toimi lääkintälottana Kenttäsairaala 2. Pilkan koululla, Kuusankoskella. Välirauhan aikana Tuulikki toimi lääkintälottana Virojoella, Harjun keskussairaalassa. Jatkosodassa hän oli lääkintälottana rintamalla Itä-Karjalassa Kiestingin suunnalla ja joutui kokemaan myös venäläisten motituksen. Sotapalveluksista Tuulikille myönnettiin 2. luokan Vapausmitali – 2. klass Frihetsmedalj, Mannerheimin allekirjoittamalla kunniakirjalla.
Lotta-palvelus muodostui merkitykselliseksi Tuulikin koko loppuelämän kannalta, sillä rintamalla, Virojoella, vuonna 1941 hän kohtasi tulevan aviopuolisonsa Keijo Karhun. Tuulikki ja Keijo vihittiin elokuussa 1944 ja heille syntyi kaksi poikaa, Erkki (1945) ja Raimo (1947). Perheen ensimmäinen koti oli Kauniaisissa Runebergin huvilalla, josta he muuttivat 1950 Helsingin Kallioon, Torkkelinkadulle. Vuonna 1956 perhe hankki asunnon uudesta rintamamieskerrostalosta Helsingin Roihuvuoresta, jossa he asuivat aina vuoteen 1999 saakka. Nuorempana Tuulikki oli toiminut kauppa-apulaisena Stockmannilla sekä keittiöapulaisena Presidentinlinnassa. Vuosina 1950–74 hän työskenteli Helsingin liikennelaitoksella rahastajana aina eläkkeelle jäämiseen saakka. HKL:n Canasta-kerhossa hän pelasi Keijon kanssa yhdessä Canastaa ja Sambaa ihan SM-tasolla asti.
Eläkkeellä Tuulikki hoiti suurella rakkaudella lapsenlapsiaan Ninaa ja Aria sekä nautti suunnattomasti vuonna 1970 rakennetusta kesäpaikasta Pernajassa. Käsityöt, ruoanlaitto, puutarhanhoito ja hyötykasvien viljely olivat Tuulikille tärkeitä harrastuksia. Hän nautti juhlien järjestämistä ja sisarusten tapaamista sekä Suomessa että Ruotsissa. Vuonna 1999 Tuulikki ja Keijo muuttivat viimeiseen kotiinsa, palvelutalo Helykotiin Helsingin Myllypurossa. Viimeiset elinvuotensa Tuulikki hoiti omaa heikkenevää terveyttään, mutta myös Keijoa, joka kuoli vuonna 2001. Hän ehti viettää aikaa myös kolmen lapsenlapsenlapsensa, Niken, Noran ja Nean kanssa.
Tuulikki Karhu kuoli vuonna 2003.