Käppi Annikki
Annikki Käppi toimi lottana muonitusjaostossa.
Annikki Käppi syntyi vuonna 1924 Ruokolahdella Hännilän kylässä. Annikin äiti oli lotta ja isä oli suojeluskuntalainen.
Vuonna 1942, 18-vuotiaana nuorena naisena Annikki kävi muonituslottakurssin. Hän aloitti muonituslotan tehtävät vuosina 1942–43, ja sai myös patterinsa pojilta kiitoksena syntymäpäivälahjaksi komean käsintehdyn puukantisen vieraskirjan, jonka omistuskirjoituksena lukee ”91.KevItJaoksen pojilta emännälleen 24.5.43”.
Annikki aloitti erään 20 mm:n kalustolla toimineen ilmatorjuntapatterinlotan sijaisena. Tässä tehtävässä hän toimi kaksi viikkoa. Tehtävästä hän siirtyi Imatralla toimineen raskaan ilmatorjuntapatterin pääemännäksi ja sai avukseen yhden nuoremman lotan. Heidän tehtävänään oli muonituksen aloittaminen noin 70–80 miehelle. Patterin pääpaikka oli ilmeisesti Tainionkoskella.
RsItPtrissa Annikki toimi noin puoli vuotta ja sai avukseen myös kaksi miestä, jotka auttoivat painavien tavaroiden kantamisessa ja polttopuiden tekemisessä. Annikilla oli kuitenkin kaikki vastuu ruoan laiton onnistumisesta. Tämän vastuun Annikki kuitenkin kantoi kiitettävästi ja parhaiden ruokien perässä syömään ilmoittautui usein myös rykmentin komentaja majuri Salonen.
Patterissa oli pulaa leipureista ja talousaliupseeri ehdotti, että Annikki leipoisi patterille leipää Mellunmäessä olevassa talossa, jossa oli leivinuuni. Annikki alkoi leipoa ja sai paljon kiitosta leivistään. Kaikkien leipien tosin piti olla aivan samankokoisia, etteivät miehet ruvenneet kinastelemaan suuremmista leivistä, vaan kaikki saivat päivittäisen 300 gramman annoksen.
Annikki tuurasi luutnantti Aarno Salovuoren patterissa lomilla ollutta emäntää, joka oli huonoissa väleissä päällikön ja muiden miesten kanssa. Päällikkö ei ollut kuitenkaan suostunut vaihtamaan emäntää. Annikki teki työnsä tuttuun tyyliin kunnolla ja miehet halusivat Annikin vakituiseksi. Annikki sai myös yksikön vääpelin tuen ja asiasta tehtiin esitys esikuntaan, joka hyväksyi siirron. Uusi yksikkö oli tyytyväinen, mutta vanhan yksikön vääpeli olisi halunnut Annikin takaisin raskaaseen patteriin.
Vuonna 1944 Annikki oli omien sanojensa mukaan 40 mm:n kevyessä ilmatorjuntapatterissa, joka sijaitsi Viipurissa Merijoen lentokentän vieressä. Vihollinen ampui laivaston aseilla ja raskailla tykeillä lentokentän yli. Samalla venäläiset olivat jo Viipurissa. Yksikkö ei saanut kuitenkaan lupaa irtaantua. Sotilaat yrittivät jättää tavarat ja lähteä pois, jolloin yksikön päällikkö otti pistoolin esiin ja lopulta kukaan ei karannut. Lähtöluvan saatuaan yksikkö siirrettiin kahdella käytössä olevalla kuorma-autolla Merijoen yli. Annikki pääsi ensimmäisessä kyydissä mukanaan yksi vartiomies.
Sotavuosien aikana Annikki osasi pitää puolensa miesten joukossa. Erään siirtymisen yhteydessä kuljettaja olisi halunnut ”halata” Annikkia, jolloin Annikki oli vastannut ”mie halaan halon kanssa”. Toinen samankaltainen tapaus sattui, kun Annikki oli siirtymässä toiselle paikkakunnalle ja kohtasi oletettavasti pari rintamakarkuria, jotka majailivat jossakin ladossa. Miehet olisivat halunneet lähteä tansseihin, mutta Annikki jatkoi sinnikkäästi matkaansa. Kuitenkin Annikki sai oman yksikkönsä miesten joukossa hänelle kuuluvan kunnian ja hänestä pidettiin hyvää huolta esimerkiksi kahden viikon sairausloman aikana. Parantumisen jälkeen oltiin taas oikein tyytyväisiä, että emäntä on kunnossa ja laittamassa ruokaa.
Siviiliin päästyään Annikki aloitti välittömästi työt tehtaalla, jossa tehtiin kranaatteihin terästä. ”Sieltä lähti terveiset Venäjälle.”
Alikersantti Eero Käppi yllätti Kuopiossa Annikin viemällä hänet kultasepän liikkeeseen. Annikki oli ollut ihmeissään, mutta lopulta oli valittu kullatut hopeasormukset molemmille. Eerosta tuli Annikin mies ja he asuivat yhdessä Riihimäellä. Heillä oli poika ja kaksi tytärtä. Ensimmäinen tyttäristä menehtyi jo lapsena sydänvikaan. Annikin lapset asuvat nykyään Riihimäellä ja Hyvinkäällä ja käyvät säännöllisesti äitinsä luona.
Riihimäelle muuton jälkeen Annikki teki pitkän uran erilaisissa tehtävissä linja-autoliikenteen parissa. Hän toimi pitkään rahastajana, mutta oli valmis tekemään myös paljon muuta, kuten linja-autojen siivousta. Yrityksen omistajan vaihtuessa uusi omistaja halusi nimenomaan Annikin jäävän uuteen yritykseen töihin.
Annikki toimii myös Riihimäen sotaveteraanit -yhdistyksessä ja on näin pitänyt yhteyttä paikallisiin veteraaneihin. Hänen valokuva-albumissaan oli kuvia mm. sotaveteraaneiden lipun naulaamistilaisuudesta Aliupseerikerholta. Annikki pitää myös tärkeänä, että veteraaneja on huomioitu ja heille on järjestetty yhteisiä tapahtumia myös Viestirykmentissä. Tästä hän halusi kiittää järjestäjiä.
Nykyään Annikki asuu yksin omakotitalossaan, mutta on vielä ilahduttavan pirteä ja voimissaan. Omassa talossaan Annikki on jatkanut emännän tehtävissä. Siitä kertoo aiemmin mainittu puukantinen vieraskirja. Kirjassa on useat kehut hyvästä korvikkeesta. Neljäntenä huhtikuuta vuonna 1946 oli myös kiitokset ensimmäisistä sodanjälkeisistä kahveista, jotka oli kortilla saatu.