Kanerva Kaisa
Kaisa Kanerva toimi lottana toimisto- ja viestijaostossa.
Kaisa Kanerva (os. Kaija) syntyi 11.6.1922 Kirvussa kahdeksanlapsisen perheen toiseksi vanhimmaksi lapseksi. Kaijat asuivat ennen talvisodan alkua Kirvun Ylikuunun kylässä. Kirvun, Inkilän ja Sairalan alue oli Karjalan kannakselle johtavien maantie- ja rautatieyhteyksien vuoksi armeijan käyttämää tukialuetta. Kaisan kotona oleva hänen äitinsä hoitama valtion puhelinkeskus tarvittiin talvisodassa armeijan käyttöön, ja niin 17-vuotias Kaisa sai viestilotan tehtävän III armeijakunnan puhelinkeskuksessa.
Talvisodan rauhanneuvotteluissa Kirvun alueesta jouduttiin luopumaan. Kaijan väki oli joutunut lähtemään Ylikuunusta jo ennen rauhansopimus. Kaisa jäi kuitenkin työskentelemään kotitalossaan olevaan sotilaspuhelinkeskukseen kolmen muun lotan ja puhelinkeskuksen johtajana toimineen suojeluskuntamiehen kanssa. Kun talvisota virallisesti päättyi, he matkasivat armeijan joukkojen mukana Ruokolahdelle. Sieltä he siirtyivät parin viikon jälkeen Puumalaan.
Puhelinkeskuksen lotat siirrettiin toukokuun alkupuolella Puumalasta Savonlinnaan. Kaisa sijoitettiin NNKY:n taloon sijoitettuun III armeijakunnan esikunnan puhelinkeskus ”Voimaan” muiden keskuksen lottien vahvistukseksi. Lotilla oli onni, sillä he saivat sodan päätyttyä työtä armeijan puhelinkeskuksesta.
Savonlinnan aikana Kaisa suoritti viestilottakurssin ja antoi juhlallisen lottavalan muiden joukossa Savonlinnan vanhassa puukirkossa. Savonlinnassa hän tutustui myös tulevaan aviomieheensä Kaino ”Kaitsu” Kanervaan, joka palveli tuolloin asevelvollisena Savonlinnan Laitaatsillan alueella olevassa viestipataljoonassa. Hän oli suorittanut aiemmin viestialiupseerikurssin Riihimäellä.
Lähestyvä sota tuntui kesän 1941 kynnyksellä viestikeskus ”Voimassa” kiivastahtisena puhelin- ja viestiliikenteenä. Viestikeskus kuului nyt perustettuun II armeijakuntaan. Armeijakunnan viestiosaston päällikkönä toimi everstiluutnantti Mauno Liesi, joka oli Kaisan kertomaan mukaan lotille kuin isähahmo, joka piti huolen että ”Voiman hyvät viestilotat pysyivät hänen viestikeskuksen riveissä”.
Viestikeskuksen lähtö kohti vanhaa rajaa alkoi 20.6.1941 II armeijakunnan mukana. Ensin siirryttiin Sulkavan Tuonilahteen, sieltä matka jatkui Särkilahteen. Särkilahdelta matkattiin Simpeleelle, jossa viivyttiin pari viikkoa. Simpeleeltä siirryttiin talvisodassa menetetyn alueen puolelle ja Sairalaan.
Sairalasta Kaisa ja Kaino pyöräilivät noin 20 kilometrin päähän Ylikuunuun katsomaan Kaisan kotitaloa. ”Seinät oli tapiseerattu venäläisillä sanomalehdillä ja siellä täällä oli verisiä sidetarpeita. Tuvan katonrajaan poikittaisten hirsien päälle oli tehty lavereita. Ilmeisesti talossa oli toiminut venäläisten sotilaiden sidontapaikka”, Kaisa muistelee.
Viestikeskuksen matka jatkui pian Sairalasta Muolaan Sormulaan. Sormulasta Kaisa oli lähtenyt toisen lotan ja parin sotilaan kanssa pyöräillen Kyyrölään noin 10 kilometrin päähän paikkoja katselemaan. Matkalla kaksi venäläissotilasta oli livahtanut edessä tien yli ja lotat poikkesivat viereiseen taloon: piisissä oli vielä lämmin hiillos, ja talon koira makasi ammuttuna. Lotat arvelitkin näkemiensä sotilaiden piileskelleen talossa. Kerrottuaan tapauksesta retket kiellettiin vaarallisina.
Sormulasta siirryttiin Suulajärvelle, jossa viivyttiin taas muutama viikko syys-lokakuun vaihteessa. Suulajärvellä Kaisa kihlautui Kainon kanssa. Kihlat haettiin 6.10.1941 päiväseltään Savonlinnasta.
Sotilaspuhelinkeskus luovutettiin laitteineen Suulajärvelle. Osa viestilotista sai käskyn lähteä oman joukon mukana junalla Pekjärven asemalta Suojärvelle, jossa vietettiin kuukauden päivät. Suojärveltä Kaisan matka jatkui vanhan rajan yli Itä-Karjalaan Semsjärven autioon kylään, jonne lotat jäivät perustamaan puhelinkeskusta.
Ensimmäisenä yönä Semsjärvellä Kaisa majoittui Voimasta tutun vuoroparinsa kanssa erääseen autioon taloon. Yön aikana oli talon edustalle ilmestynyt suksien jäljet. Kaisa arveli, että omistaan eksynyt venäläispartio oli hiihtänyt talon ohi. Onneksi he eivät olleet tulleet sisälle taloon, jossa lotat nukkuivat kahdestaan.
Semsjärvelle perustettu puhelinkeskus nimettiin Maaselän Ryhmän viestikeskukseksi. Viestikeskuksesta oli suora yhteys Päämajaan ja keskuksen piiriin kuului paljon alakeskuksia. Myös Kaino palveli Semsjärven lähellä Mäntyselässä viestikomppaniassa.
Liikekannallepanon ja hyökkäysvaiheen paineenalaisissa tehtävissä ja vaativissa oloissa viestilottana työskennellyt Kaisa, kuten muitakin viestilottia, palkittiin jo sodan alkuvaiheessa II luokan Vapauden mitalilla.
Kaisa ja Kaino vihittiin Karhumäen kirkossa 14.3.1943. Pariskunnan ensimmäistä lasta odottaessaan Kaisa palasi kotiinsa Kirvuun vappuna 1943. Ennen juhannusta 1944 tuli kuitenkin taas lähtö evakkoon. Niin Kaisakin pienen tyttärensä kanssa lähti muiden mukana linja-autolla Savonlinnaan ja sieltä hän matkasi junalla Satakuntaan Koijärven Matkuun Kainon vanhempien luo.
Sodan päätyttyä Kaisa ja Kaino asettuivat asumaan Turkuun, jossa heidän perheensä kasvoi vielä kolmella tyttärellä.
Lähde: Henkilöesittely perustuu Martti Strömmerin kirjoitukseen, joka on julkaistu Kuismien sukukirjassa.