Kainulainen Kaija
Kaija Kainulainen toimi pikkulottana Rääkkylässä.
Kaija Kainulainen, os. Kinnunen, s. 22.6.1935 Rääkkylä, Rasivaaran kylä.
Kaija Kainulaisen vanhemmilla, Pekka ja Aino Kinnusella oli maatila Rääkkylän Rasivaarassa. Perheessä oli viisi tyttöä ja yksi poika. Nuorin sisko kuoli polioon. Kaikki lapset osallistuivat maatalon töihin kykyjensä mukaan. Lehmät olivat kesäisin metsässä ja pienimmät lapset olivat paimenessa.
Sota-alueelle oli vain 30 km matka. Evakkolaput oli kaikille varattu, mutta jäätiin kuitenkin asumaan sotilaiden kanssa. Sotapojat hakivat kolhoositonkilla maitoa talosta. Kotiin majoitettiin toinen perhe. Evakkoja ja sotilaita majoitettiin väliaikaisesti tarpeen mukaan.
Vanhemmat olivat isänmaallisia. Kaijan isä oli ollut nuorena merillä miinanetsintä laivoilla. 30-vuotiaana hän jäi maihin, meni naimisiin ja perusti perheen Rasivaaraan. Perheen isommat tytöt, Hilkka, Sirkka ja Elvi olivat pikkulottia ja kannustivat Kaijaakin liittymään joukon jatkoksi. Hanna Luukkonen, vanhempi lotta Rääkkylän kirkolla, oli ohjaamassa pikkulottia.
Lotat ja pikkulotat kokoontuivat Seurojentalolla koska koulu oli täynnä sotilaita. Kerhossa laulettiin ja leikittiin. Pienimmätkin kutoivat pitkävartisia sukkia ja lapasia ja käärivät paketteja tuntemattomille sotilaille lähetettäviksi. Paketteihin laitettiin myös ruokaa ja tupakkaa. Kukkasia sidottiin moneen tarkoitukseen ja myytiin merkkejä. Rahaa kerättiin vanhaa Lastenlinnaa varten. Lahjoituksista pidettiin kirjaa pistämällä neulalla reikä korttiin merkiksi lahjoituksesta. Se oli pikkulotasta tärkeää kun sai näin käsitellä rahoja. Välirauhan aikana järjestettiin kotona tansseja. Buffetti oli toisella puolella ja sotilaat asuivat tanssisalin puolella. Pikkulotat kävivät uteliaina katsomassa sotapoikia.
Sodan jälkeen oli pelko, että lotat vietäisiin Venäjälle ja tapettaisiin. Huhujen vuoksi kaikki sisarusten lottapuvut ja merkit hävitettiin.
Kaija lähti Hyvinkäälle töihin 1953 ja oli Villatehtaalla töissä kankaita kutomassa. Hän meni naimisiin kouluaikaisen tuttunsa Ahti Kainulaisen kanssa. Koti perustettiin Monniin Hausjärvelle. Heille syntyi kaksi lasta. Lapsille ei ollut hoitoa ja Kaija jäi kotiäidiksi. Hän hankki ompelulla lisäansioita, kuten nyt sanottaisiin, hän oli etätöissä paikalliselle ompelimolle.
Kun lapset menivät oppikouluun, Kaija meni ompelijaksi OTK:n ompelimoon. OTK:lla tehtiin naisten ja miesten vaatteita Venäjälle. Kaikki tehtiin käsin. Miesten pukuja syntyi tuhansia. Kerran yhdestä puvusta puuttui housut kun venäläinen tarkastaja tuli pukuja hakemaan. Siinä tuli kiire, ettei koko lähetystä olisi hylätty. Säleverhoja Kaija teki kotona viisi vuotta. Hän oli Valtion Rautateiden konepajan ruokalassa keittiötyöntekijänä noin 20 vuotta, ennen eläkkeelle jäämistä vuonna 1995.
Eläkkeelle jäätyään mies rakensi talon ja muutettiin Haminankylään. Omakotitalossa oli paljon puuhaa ja miehen kuoltua Kaija muutti Riihimäkeen.
Harrastuksena on koko iän ollut ompelu, virkkaus, neulominen ja kankaankutominen. Noin kymmenen vuotta harrastuksena on ollut posliinimaalaus. Kauniita kahviastiastoja, pöytälamppuja ja muita on syntynyt omaan käyttöön ja suvulle lahjoiksi.
Haastattelu: Vicki Koskela 19.6.2024.