Juntunen Aune
Aune Juntunen toimi pikkulottana Reisjärvellä.
Talvisodan alla ja sen aikana kudoimme villasukkia ja käsineitä sotilaille.
Aune Juntunen (o.s. Suihkonen)
Synnyin 2.7.1927 Reisjärvellä, Levonperän kylässä maanviljelijäperheeseen yhdeksänneksi lapseksi. Koska perheen kaikki lapset olivat tyttöjä ja isäni oli näkövammainen, opin pienestä asti kaikkiin talon töihin.
10-vuotiaana liityin pikkulottiin. Kokoontumisia pidettiin vuoron perään eri taloissa, aikuiset lotat ja me pienemmät yhtä aikaa. Opin monenlaisia hyödyllisiä taitoja ja saimme myös isänmaallista kasvatusta. Talvisodan alla ja sen aikana kudoimme villasukkia ja käsineitä sotilaille. Leivoimme myös rieskoja ja pullaa paketeissa lähetettäväksi rintamalle. Omaa lottapukua minulla ei ollut.
Meillä oli oman perheen lisäksi kotona hoidossa kolme vanhusta, mm. sokea mummo. Heitä autoin erilaisissa askareissa, missä apua tarvitsivat, esimerkiksi saunassa. Vanha pappa kuoli meillä ollessaan ja häntä sain olla pesemässä ja laittamassa puhtaisiin vaatteisiin ja laudalle aittaan odottamaan hautausta. Minä nukuin seinän toisella puolella, mutta kun olin hoitanut häntä eläessään, ei minua pelottanut hän kuoltuaankaan. Hoidin myös siskoni vauvaa, kun hänen miehensä oli rintamalla ja sisko asui meillä.
Jatkosodan aikana 1943 olin 16-vuotias ja lähdin tienaamaan koulurahaa pestautumalla Rauduskylän koululle. Se oli iso rakennus, luokkahuoneita oli 23 ja opettajien asunnot lisäksi. Minun tehtävänä oli lämmittää huoneet, kantaa halot uuneihin ja vedet pönttöihin. Vesi vedettiin rannasta vesikelkalla. Aamulla klo 4 piti nousta huoneita lämmittämään ja illalla siivosin luokat ja opettajien asunnot. Se oli raskasta työtä. Palkkaa sain 50 mk kuukaudessa ja panin ne kaikki talteen koulunkäyntirahaksi.
Sitten pääsin vuodeksi Reisjärven Kansanopistoon. Opiston jälkeen menin töihin Reisjärven Pekanperän supistettuun kouluun vahtimestariksi koulurahaa tienaamaan. Siellä naisopettaja piti minua kuin omana tyttönään ja kun näin lehdessä ilmoituksen sairaanhoitokoulusta Oulun Diakonissalaitoksella, hän hankki tarvittavat todistukset ja pääsin kouluun v. 1948 ollessani 21 -vuotias. Koulu kesti kuusi vuotta ja 1954 valmistuin diakonissaksi.
Harjoitteluaikana sairaalassa olin tutustunut Viljo Juntuseen. Olimme kihloissa ja kun valmistuin, saimme heti molemmat töitä Karvian varavankilasta, Viljo vanginvartijana ja minä sairaanhoitajana. Matkalla Oulusta Karvialle pysähdyimme kiireellä pitämään häät kotonani Reisjärvellä, sillä muunlaisia pareja vankilanjohtaja ei hyväksynyt.
Meille syntyi kolme poikaa vuosina -57, -59 ja -60. Muutettuamme Riihimäelle 1960, olin lomittajana vanhainkodilla ja Aluesairaalassa. 60 -luvun loppupuolella Karvialta tuttu vankilanjohtaja pyysi minua väliaikaiseksi sairaanhoitajaksi Katajanokan vankilaan. Kuljin junalla Helsingissä töissä lopulta kuusi vuotta, se oli kiireistä aikaa! Vankilan psykologi tuumi, että Aune on työhullu ja päätti hankkia minulle siirron Riihimäen vankilaan. Siellä olinkin hoitajana eläkkeelle jäämiseen asti. Tulin vankien kanssa hyvin toimeen, minulle he olivat tavallisia ihmisiä.
Jäin leskeksi 60-vuotiaana. Harrastin käsitöiden tekoa, niin kauan kun vielä näin. Näkökyky huononi 80v täytettyäni ja nyt olen vaikeasti näkövammainen. Olen toiminut Martoissa, Sydänkerhossa, Kuuloyhdistyksessä ja Näkövammaisten yhdistyksessä.
Muistelon tallensi Pirkko Merentie