Järvinen Liisi
Liisi Järvinen toimi lottana muonitusjaostossa Haminankylässä ja Äänislinnassa.
Liisi Olga Tellervo Järvinen (o.s. Suontausta) syntyi 1917 Haminankylässä, Hausjärvellä.
Vanhemmat, Olga ja Juho, viljelivät sukutilaa Hausjärven Haminankylässä. Heillä oli kaksi tytärtä, joista Liisi oli nuorempi. Tyttäret osallistuivat talon töihin myös sota-aikana.
Liisi liittyi Haminankylän Hausjärven IV kyläosastoon 1934. Lottalupauksen hän antoi Hausjärven kirkossa 22.4.1936 neljäntoista muun lotan kanssa. Hän oli yksi kyläosaston itsenäisyysanomuksen allekirjoittajista ja osasto virallistettiin 1938.
Liisi suoritti muonituskurssin Tuusulan Päällystöopistossa 1938. Haminakylän kyläosaston sihteerinä hän toimi kymmenkunta vuotta. Hän oli myös tyttötyöohjaajana. Jo heti aluksi pikkulottia oli tusinan verran. Suurimman osan ajasta vei kuitenkin muonituslottana toimiminen. Hän oli puhdistusjoukkojen mukana Äänislinnassa 1941-42. Liisin ollessa kotilomalla marraskuun loppupuolella hänen isänsä kuoli yllättäen. Siunaustilaisuus järjestettiin 14.12.1941 ennen Liisin paluuta Äänislinnaan.
Muonitukset hoidettiin muun muassa suojeluskunnan poikien ja pikkulottien leiripäivillä, hiihtokilpailuissa ja iltamissa Haminankylän Kotipirtissä. Emäntinä oltiin myös siirtopoikien työleirillä Mommilan kartanossa 1940-41. Myös vankeja muonitettiin. Ruisleipää leivottiin armeijan tarpeisiin jokaisessa Haminan kylän talossa. Kun siirtolaisjunia vastaanotettiin Mommilan asemalla, niin saunassa keitettiin heille velliä ja kahvia. Liisi oli myös hevosmiehenä ajamassa maidot paikalle.
Ompeluilloissa kudottiin sukkia, pään- ja polvensuojuksia, ja sormikkaita, joista liipasinsormi jätettiin kutomatta. Sotilaiden alusvaatteita paikattiin talvisodan jälkeen. Iltamien kahvitusten ja myyjäisten tuloja käytettiin mm. reserviläisperheiden avustamiseen, armeijan varusteisiin, tuntemattomien sotilaiden paketteihin ja invalidien huoltoon.
Erityisiä tapauksia oli kahvitus maanviljelysneuvos Alfred Kordelinin muistopatsaan paljastustilaisuudessa 7.11.1937 sekä myöhemmin Kyösti Kallion vierailu Erkylän kartanossa. Lotat muodostivat sankarihautajaisissa kunniakujan kirkon käytävälle.
Haminankylän Lottien harrastuksiin kuului voimistelua ja Suomen Voimistelun Suurkisoihin Helsingin Stadionilla osallistuttiin joukolla kuten myös Suomi-Ruotsi maaottelumarssiin -41. Kuntomarssiin osallistumalla Liisi sai kaksi kuntomerkkiä 10km kävelystä 3kg paino repussaan. Mottitalkoista hän sai kirves-rintaneulan.
Liisi oli kerännyt valokuvia kahteen albumiin lottakomennukseltaan vuodesta 1941 lähtien ja jakaa siinä ilot ja surut vaiheikkaan matkan varrelta.
Miehensä, Reijo Järvisen, Liisi tapasi Hausjärvellä. Reijo oli vastasyntyneenä löydetty hylättynä Kordelinin patsaan juurelta 1929. Kylän sairaanhoitaja hoiti häntä puolitoista vuotta jonka jälkeen kunta sijoitti häntä eri paikkoihin ja lopulta kuusivuotiaana Reijo lähetettiin Pohjolan poikakotiin Muhokselle. Reijo kävi armeijan Niinisalossa ja työn perässä palasi lopulta takaisin Hausjärvelle. Vuonna 1961 hänestä tuli kotivävy Suontaustaan ja yhdessä Liisin kanssa jatkettiin maatilan hoitoa.
Liisi Järvinen kuoli vuonna 2008.
Liisin tervetuliaissanat Mommila-Haminankylän kyläosaston iltamiin 20.2.1944
Hyvät vieraat:
Neljä vuotta sitten lotat ovat täällä kylässä viimeksi iltamia pitäneet. Vuosikokouksessamme teimme pontevia päätöksiä ja uusia suunnitelmia. Tämä iltama on eräs niiden pontevien päätösten tulos. Vaikeasta ja levottomasta ajata huolimatta pidimme aikaisemmin tehdyt päätökset ja nyt olemme saaneet iltamat järjestettyä.
Vuoden vaihde on aina jonkinlaista tilinteon aikaa myös lottien työssä. On laskettu edellisen vuoden työn saavutukset ja tehty uusia suunnitelmia vastaisen varalle. Tämänkin uuden työvuoden lottatyösaralla saimme aloittaa sodan yhä edelleen ahdistaessa kansaamme ja maatamme.
Entistä luottavaisemmin ja paremmalla innostuksella on käytävä työhön käsiksi. Sillä työtä on paljon, kunhan me vain kuljemme avoimin silmin, että huomaamme missä meitä parhaiten tarvitaan. Lotta Svärd Kyläosastomme on vielä nuori, joten se ei voi kilpailla vanhempien sisaruskyläosastojen kassa. Mutta silti tahdomme mekin kantaa oman kortemme yhteiseen kekoon. Tämä Mommila-Haminan kyläosasto on perustettu kaksitoista vuotta sitten ja oli se varsin vaatimaton alkutaipaleella sillä jäsenluku oli aluksi 2 jäsentä. Siitä se on kohonnut niin, että on se ollut joskus yli 30. Nyt on jäsenluku 23. Lotat ovat vaihtuneet näiden vuosien aikana niin, että vain 2 perustajajäsentä on pysynyt uskollisesti paikoillaan. Työmme ovat tänä aikana myös muuttuneet mutta päämäärä on sama. Tie on jo viitoitettu rauhan aikana ja sitä samaa jatkettu ja kehitetty sodan aikana. Sota-aika onkin lottatyöhön tuonut sen oikean sisällön. Osa kyläosastomme lotista on ollut armeijan mukana mitä erilaisimmissa tehtävissä. Raskasta ja vaikeaa on lottien työ usein siellä ollut ja paljon väärinymmärrystä lotat saavat osakseen varsinkin kotiseudulle palattuaan. Mutta kun kukin tekee niin kuin omatunto käskee niin silloin tietää täyttäneensä velvollisuutensa.
Viime vuoden aikana ja vielä nytkin ovat kyläosastomme lotat joutuneet paljon työskentelemään inkeriläisten heimoveljien ja –sisarten parissa. Olemme saaneet työn ohella seurata heidän elämänsä vaiheita Neuvostoliitosta aina näihin päiviin asti. Useiden kohtalot ovat olleet aivan uskomattomia mutta avaavat ne paremmin meidän suomalaisten silmät näkemään oman elämämme.
Suomen kansa elää tällä hetkellä kohtalokasta aikaa. Se taistelee kalleimpien arvojensa: vapautensa ja itsenäisyytensä puolesta. Siksipä jokaisen on tehtävä parhaansa tämän päämäärän puolesta sillä paikalla missä kutakin parhaiten tarvitaan.
Vaikea aika on voitettava tarmolla ja lujalla suomalaisella sisulla. Vaikeudet eivät saa lannistaa uskoamme parempaan tulevaisuuteen. Se ei meitä hyödyttäisi mitään jos jäisimme tuijottamaan silmämme sokeiksi edessä olevia vaikeuksia. On uskottava ja toivottava niin kaikki vielä kääntyy parhain päin.
Näiden hajanaisten ja kiireessä kyhättyjen ajatusten jatkoksi, lausun teidät arvoisat vieraat sydämellisesti tervetulleeksi tänne iltamaan.
20.2.1944 Liisi Järvinen
