Järviluoma Katri
Katri Järviluoma toimi lottana lääkintäjaostossa Nivalassa ja Karjalassa.
Maatalon tytär Sarjankylältä Katri Vähäsarja, myöhemmin Järviluoma, (28.7.1919–8.5.2004) oli ensimmäisiä, jotka liittyivät 1930-luvulla perustettuun Nivalan lottaosastoon. Ennen talvisotaa hän harjoitteli Nivalan sairaalassa, jossa hän toimi talvisodan ajan lääkintälottana evakuoitujen kuhmolaisten parissa. Lapsikuolleisuus oli tavallista ja varsinkin lapsia kuoli evakuoitujen joukossa paljon. Sairaalaan olikin palkattu arkuntekijä, niin paljon kuhmolaisia kuoli.
Välirauhan aika Katrilla kului Rantatalon töissä kotona. Syksyllä Katri Vähäsarja lähti komennukselle Kaatuneiden evakuointikeskukseen (KEK) ensin Veskelykseen, sieltä Äänislinnan lähelle Punaiseen kylään ja sitten Tomitsaan rautateiden risteysasemalle Äänislinnan pohjoispuolelle. Keväällä 1942 hänet siirrettiin Pälkjärvelle ja edelleen Viipuriin.
Nivalan lottajohtaja Liisa Knuuti halusi Katrin mukaansa komennukselle KEKiin, koska tämä oli jo tottunut näkemään kuolleita. Juuri valloitetussa Äänislinnassa lottia kohtasi kammottava näky, ja Katrikin ehti ajatella, mitähän hommasta oikein tulee. Valtava varasto oli metrin korkuisesti pinottu täyteen ruumiita kuin halkoja. Niitä Katri sitten pesi toisen lotan kanssa apunaan kymmenen sotavankia, jotka huolehtivat arkut asemalle kotiin lähetettäväksi.
Tomitsassa oli talvella 1942 kylmä ja ruumishuoneella oli kamiina, jotta lotat saivat oiottua outoihin asentoihin jäätyneet vainajat arkkuihin. Vainajia oli pahimmillaan pestävänä kahdella lotalla 70 päivässä. Minkäänlaista kammoa ei Katri kertomansa mukaan tuntenut ikätovereidensa ruumiita kohtaan. Ne olivat kuin eläviä.
Asemasodan aikana kaivettiin kesällä 1941 kiireesti haudatut vainajat monista kenttähautausmaista. Lotat pesivät heidätkin ja panivat arkkuun, paitsi ne, jotka jo olivat liian mädäntyneitä. Katrin KEKin vastuualueeseen kuului koko Äänisen laaja länsiranta.
Kesän alussa 1942 Katri Vähäsarja lähti kotiin maatalon töihin ja jatkoi lottana kotirintaman töissä. Rintamalla hän oli ollut kahdeksan kuukautta. Syksyllä hän meni naimisiin Hermanni Järviluoman kanssa. He saivat kuusi lasta ja viljelivät maatilaa Sarjankylällä.
Lujan luonteen ohella elämän kantava voima tuli jo kotoa peritystä herännäisyydestä ja uskosta rukouksen voimaan. Sotakokemukset tekivät hänestä maailmanrauhan puolustajan. Erityisesti lähetystyö oli aina lähellä sydäntä. Yksi tyttäristä teki elämäntyönsä lähetystyössä Angolassa, jossa myös Katri vanhoilla päivillään kävi. Kun Katri kuoli, rummut kertoivat Angolassakin, että isoäiti on kuollut.
