Hyytiäinen Terttu
Terttu Hyytiäinen toimi pikkulottana Karjalan Heinjoella.
Miltei kaikki koulumme tytöt olivat mukana (pikkulottatoiminnassa).
Terttu Hyytiäinen (os. Hillebrand) syntyi 6.8.1926.
Hän toimi pikkulottana Heikurilan kylän alueella Karjalan Heinjoella
tiettävästi vuoden 1939 syyskesästä evakuointiin saakka talvella 1939. Terttu oli
tuolloin 13-vuotias.
“Koulu kun loppui, kokoonnuimme tyttöjen kanssa Kopralan koululle, jota kävin. Poljin
koululle pyörällä yli kuuden kilometrin matkan.
Irja Rämö (nähtävästi 17.7. 1923 syntynyt) selosti meille pikkulottatoimintaa. Miltei
kaikki koulumme tytöt olivat mukana. Irja oli minua vain kolme vuotta vanhempi ja kävi samaa Kopralan koulua. Oli topakka tyttö ja hyvin meitä opasti pikkulottia. Kerkisimme toimia vain vähän aikaa.
Minä kuljin Lehtosen Aunen kanssa talosta taloon Heikurilassa neuvomassa
tuholaistorjunnassa. Aune oli minua muutaman vuoden vanhempi.
Tuholaistorjunta-aine oli sellainen kuiva köntty, joka sytytettiin palamaan.
Valistimme kyläläisille, minkälaista haittaa tuholaisista voi tulla, ja jaoimme
tuholaistorjunta-ainetta joka taloon. Näytimme, miten aine piti laittaa palamaan, jotta
tuholaiset myrkyttyivät. Meitä pikkutyttöjä kuunneltiin joka talossa.”
Pikkulottapuku piti varmaan luovuttaa pois, jos sellaista oli ollutkaan. Terttu ei ole sitä
koskaan muistellut. Baskeria hän piti muutenkin, olisiko siinä ollut pikkulottamerkki, jos
sellaistakaan tuolloin jaettiin.
Terttu on muistellut usein myös horsmanlehtien keruuta apteekkiin. Epäselvää on, liittyikö
tämä pikkulottatoimiin. Vuosia sitten hän kertoi, että se oli hänen omaa hommaansa, eikä
liittynyt pikkulottiin. Sota-aika kun oli, kaikesta oli pula. Tertun isä Johannes oli suojelukunta- ja
linnoitustöissä, joten koko perhe oli Suomea puolustamassa.
Terttu keräsi säkkikaupalla yksin horsmanlehtiä, jotka vei apteekkiin ja niistä tehtiin teetä.
Säkit olivat täynnä lehtiä, mutta kuivuessaan hupenivat. Apteekissa lehdet punnittiin ja Terttu
sai niistä pienen korvauksen.
Myöhemmin Terttu kävi kotitalouskoulun Viipurissa ja sielläkin kiitettiin hänen työtapojensa
siisteyttä ja jämptiyttä. Pikkulottatoimilla oli kauas kantava vaikutus.
Meillä maatilalla oli 60-luvulla ullakolla tuollaisia tuholaismyrkkyrasioita, joita äitimme oli
sota-aikana jakanut. Hän kertoi silloin aina meille pikkulotta-ajastaan. Olimme ylpeitä äidistä,
kun hän oli mielestämme puolustanut koko Suomea. Tuholaisia torjumalla.
Alhaalla kuvassa on Terttu Hillebrand noin vuonna 1938 baskeri päässä, eturivissä neljäs vasemmalta,
luokkaretkellä Kopralan koulun kanssa Imatralla. Tässä kuvassa on siis hänen mahdollisia
pikkulotta-kavereitaan.
Hänen takanaan vasemmalla puolella tuleva aviomies Leo Hyytiäinen. He kävivät samaa
koulua, ja Leo aloitti tuttavuuden teon vetämällä noita kuvassakin näkyviä Tertun lettejä
pulpetissa takana istuessaan.
Tämän kirjasi Tertun tytär Kirsi Hyytiäinen Hämeenlinnassa, jossa käyn päivittäin
95-vuotiasta äitiäni katsomassa hoivakodissa. Terttu kertoo siellä usein kaikille
pikkulottatoimistaan.