Hinkkanen Saimi
Saimi Hinkkanen toimi lottana toimisto- ja viestijaostossa Sakkolan paikallisosastossa.
Saimi Elisa Hinkkanen (os. Nuora) syntyi Karjalan Kannaksella Sakkolassa vuonna 30.11.1921.
Saimi varttui Sakkolassa Petäjärven kylän maanviljelijäperheessä kahden veljensä ja neljän siskonsa kanssa. Elettiiin tiiviissä karjalaisyhteisössä ison valtakunnan rajan läheisyydessä, vain 20 km rajalle. Läheisiä olivat suku, serkut ja naapurit. Kylän kansakoulu, emäntäkoulu, ompeluseura ja kirjastoseura kasvattivat toimeliaisuuteen ja sosiaalisuuteen.
Suojeluskuntatehtävät uumoilivat sotaa. Nuoret miehet valmistautuivat rintamatehtäviin. Nuoret neidot liittyivät Lotta Svärd -järjestöön. Saimi liittyi v. 1939 Käkisalmen piirin Sakkolan paikallisosastoon, sen toimisto- ja viestijaostoon. Lottaneulan numero on 83648.
Talvisota syttyi 30.11.1939. Saman päivänä Saimi täytti 18 vuotta ja syntymäpäivänä tuli käsky aloittaa heti ilmavalvontatehtävät. Komennuspaikka oli Äyräpää, tarkemmin Äyräpään kirkon torni. Sota voimistui nopeasti, Viipurin pommitukset alkoivat. Evakkomatkat edessä, niin ihmisille kuin eläimille. Lottien apu oli tarpeen.
Saimi pääsi vuodeksi Varsinais-Suomen emäntäkouluun, joka sijaitsi Naantalissa. Johtajana oli Kreeta Halminen, joka ymmärsi kutsua Sakkolan nuoria tyttöjä Naantaliin. Tämä emäntäkoulun todistus ajalta 15.1.1941-31.12.1941 on Saimin ainoa todistus. Hän kirjoitti koskettavan aineen emäntäkoulussa, otsakkeella elämäni jännittävin päivä. Tuo aine on tallessa. Se kertoo Ilmavalvontalotan peloista ja rohkeudesta Äyräpään kiivaiden taisteluiden aikaan.
Rauhan aika ei jäänyt pitkäksi, sillä syyskuussa 1941 tuli tieto, että karjalaiset evakot saisivat palata koteihinsa Kannakselle. Ja hehän palasivat! Jatkosota runnoi Suomea. Viimeisen kerran Kannaksen koti hyvästeltiin juhannuksen alla vuonna 1944.
Evakkoasuinsijoja oli useita; talvisodan aikaan Urjala ja Aitolahti, jatkosodasta seuraavina vuosina Saarijärvi, Laukaa ja Vesilahti. Pääsiäisenä 1.4.1945 Saimi Nuora vihittiin avioliittoon Olavi Hinkkasen kanssa Äänekosken kirkossa. Vihkikirkko oli Aänekoski, koska Laukaassa asuttiin huhti-toukokuuhun asti.
Hinkkasen perheeseen kuului nuoren avioparin lisäksi Olavin äiti Hilja ja Olavin sisar Anna, joka avioiduttuaan muutti Tottijärvelle. Evakkoperhe muutti Vesilahteen talveksi 1945, Narvan Luukkaalaan. Siellä syntyi esikoinen Helka. Toukokuussa 1946 muutettiin Vakkalan Paavolaan, jossa syntyi Pekka.
Laukon kartanon maita oli lohkottu karjalaisperheille. Pääperiaatteena karjalaisten asuttamisessa oli, että Kannaksen aikaiset naapurit asuisivat naapureina uusilla asuinsijoillakin. Koivikko-niminen tila osoitettiin Laukosta Saimi ja Olavi Hinkkaselle. Kesäkaudella käytettiin asuntona myös tontilla sijaitsevaa latoa. Koivikon uusi pika-asutusnormien mukainen asuinrakennus valmistui syksyksi 1947. Tilalla Saimi-emäntä hoiti karjan, lehmät, siat, lampaat, kanat ja vasikat. Vuosien myötä isäntä Olavi uudisraivasi viljelysmaata ja koneellisti tilaa aina mahdollisuuksien mukaan. Maanviljelyn ja lypsykarjan lisäksi metsätyöt antoivat elantoa. Karjataloudella oli iso merkitys toimeentulon lähteenä.
Saimi Hinkkanen ei juurikaan puhunut sodasta eikä lottana toimimisesta. Hän leikkeli lottapukunsa matonkuteiksi. Vaikenemisen vuodet otettiin kirjaimellisesti. Lottaneula ja jäsenkortti ovat yhä tallella.
Saimi Hinkkaselle myönnettiin Sotamarsalkka Mannerheimin sodan1939-1940 muistomitali Karajalan Kannakselta. Sekä Sotamarsalkka Mannerheimin 2. luokan Vapauden mitali ansioista sodassa 1939-1940.
Saimi Hinkkanen kuoli 62-vuotiaana 26.12.1983. Hänen hautapaadessaan Vesilahden kirkkomaalla on Lotta Svärd hautareliefi.