Himanen Sylvi
Sylvi Himanen toimi lottana viestintä- ja lennätintehtävissä Savonlinnassa.
Myöhemmin, kun täytin 18 vuotta, pääsin lottien jäseneksi ja olen sitä jatkuvasti.
Sylvi Irene Himanen (o.s. Olkkonen) syntyi Mikkelissä 9.4.1904.
Kuusihenkinen perhe asui Mikkelin keskustassa Pietarinkadulla. Hilda-äiti oli kotirouva ja isä Otto veturinkuljettaja. Sylvi toimi vapaussodassa Naisosastossa ja oli sodan alkaessa vain 13-vuotias. Tyttökoulun opettajan ja Naisosaston varapuheenjohtaja Anna Sahlsténin kirjoittaman todistuksen mukaan Sylvi toimi koko vapaussodan ajan Naisosaston palveluksessa puhelinpäivystäjänä, asiatyttönä ja ompeluapulaisena. Hänet palkittiin vapaussodan muistomitalilla. Kansallisarkistosta löytyi Sylvin sota-arkistolle kirjoittama kuvaus tuosta ajasta, koskien muistomitalianomusta. Se on kirjoitettu 20 vuotta myöhemmin 23.2.1938:
”Olin vapaussodan syttyessä lähes 14-vuotias Mikkelin tyttökoulun 2.lk oppilas. Oli maanantai, tammikuun 28 päivä, kun ensimmäisellä välitunnilla ilmoitettiin, että koulun toiminta keskeytetään toistaiseksi. Minulle selvisi, että isäni, joka oli veturinkuljettaja, mahtoi olla nyt vaarallisessa tilanteessa. Hän oli ollut edellisenä yönä Hillosensalmen siltojen ym. räjäyttämisjoukkoja kuljettaneen ”panssarijunan” kuljettajana. Naisten työkeskukseen meitä pääsi mukaan puolenkymmentä tyttöä, myöhemmin lukumme lisääntyi. Pian työkeskus muutettiin maaherran taloon, josta puolet maaherra Ernst Rosenqvist oli tarkoitukseen luovuttanut. Meille jaettiin vuorot ja määrätyn ajan päivästä hoidimme puhelinpäivystystä, lähetin tointa ja siteitten käärimistä. Toimipaikassamme saimme kahvit. Kotona kävimme syömässä, mikäli maltoimme. Erityisen mieluisia olivat matkat kasarmille, jolloin hevosilla veimme sinne lumivaippoja ja patruunataskuja ym. Iällemme ominaisella innolla meille ei tullut mieleen, että punaiset voisivat vallata Mikkelin. Koko perheemme lukuun ottamatta vuoden vanhaa veljeäni oli mukana armeijan työssä: isä rintamalla panssarijunien kuljettajana, äitini keittämässä kaupungissa oleville sotilaille ruokaa ja veljeni kenraali Mannerheimin päämajan lähettinä. Jokapäiväisessä työssä kului aikani 16.5.1918 saakka. Tunnustuksena meidät luvattiin lähettää suurparaatiin Helsinkiin. Kymmenen oli meitä onnellista, jotka piletin saatuamme läksimme matkalle. Kiireessä ei kukaan ollut matkaohjelmastamme huolehtinut ja saavuimme Helsinkiin vasta 16 päivän iltana, jolloin paraati oli ohi. Pettymyksemme oli suuri, kenties vielä suurempi, kun sitä jälkeenpäin ajattelee. Myöhemmin, kun täytin 18 vuotta, pääsin lottien jäseneksi ja olen sitä jatkuvasti. 6 vuotta sitten sain lottien 10-vuotismerkin.”
Sylvi muutti Savonlinnaan mentyään naimisiin Toivo Himasen kanssa vuonna 1935. Toivosta oli tullut vuonna 1934 Savonmaa -lehden päätoimittaja. He saivat kolme lasta. Sylvi liittyi Lotta-Svärd Mikkelin piirin Savonlinnan paikallisosaston jäseneksi. Hän toimi viestintä- ja lennätinlottana sodan aikana, mutta ei palvellut rintamalla. Vuonna 1943 hän siirtyi kannatusjäseneksi. Lottana suorittamistaan tehtävistä Sylvi palkittiin talvisodan muistomitalilla. Hänen lottaneulansa numero oli 10209 ja hän oli ylpeä lottien tekemästä tärkeästä työstä.
Päivätyön hän teki esimiehenä puhelinvälitystyössä posti- ja lennätinlaitoksella. Sylvi lauloi kirkkokuorossa ja merimieslähetystyö oli hänen sydäntään lähellä. Taitavan käsityöntekijän neulomia sukkia matkasi merimieskirkkoihin maailmalle. Perhe vietti kesät mökillä Saimaan rannalla ja varsinkin eläkkeellä oli aikaa kalastusretkille. Lapsenlapset ymmärsivät aikuisina, miksi pienet myrskytuulet eivät Sylviä pelottaneet. Olihan hän soutanut ilmahälytyksen aikana Törninpyöränsaaresta Savonlinnan keskustaan.
Sylvi Himanen nukkui pois 84-vuotiaana Savonlinnassa 17.2.1989 ja häntä jäivät perheineen kaipaamaan kolme lasta ja neljä lastenlasta.