Hietaro Kaarina
Kaarina Hietaro toimi lottana ilmavalvonnassa Imatralla.
Kaarina Hietaro syntyi 5.9. vuonna 1920 Savonlinnassa. Hänen vanhempansa, jotka olivat aktiivisia suomalaisuuden ja itsenäistymisen kannattajia, olivat osallistuneet Suojeluskunnan toimintaan ja olivat mukana perustamassa Lotta Svärd -yhdistystä Savonlinnaan. Nämä asiat tulivat siis Kaarinalle tutuksi jo varhain kotona, mutta varsinaisessa lotta-toiminnassa hän oli mukana vasta vanhempien muutettua Alavudelle ja sodan sytyttyä. Ylioppilaaksi Kaarina julistettiin keväällä 1940, jolloin ei voitu kuitenkaan järjestää ylioppilaskirjoituksia. Kaarina jatkoi opintojaan Helsingissä hammaslääketieteellisessä tiedekunnassa, mutta opinnot keskeytyivät jatkosodan vuoksi.
Alavudella Kaarina sai ilmavalvontalotan koulutuksen, johon hän tarkan ja huolellisen työn tekijänä soveltui hyvin. Hänet sijoitettiinkin ilmavalvontatehtäviin Imatralle sodan loppuun saakka. Ilmavalvonta oli varsin tarkkaa vuorotyötä, jota jatkettiin taukoamatta yötä päivää muutaman tunnin jaksoissa. Kauempaa kotoisin olleet lotat asuivat yhdessä ja laittoivat itse ruokansa, huolehtivat pyykkinsä ja ajankulunsa. Lomat olivat niin lyhyitä, ettei kotimatkoja juuri ennättänyt tehdä. Kaarina Hietaron ensimmäinen joulu poissa kotoa kuluikin ilmavalvonnan parissa. Näin hän muistelee:
Jouluaatto tuntui aluksi hiukan ikävältä, mutta meillä oli yövuoro ja kun kaikki muut olivat lähteneet Ivakista, tuli meille jäljelle jääneille oikein rattoisa jouluilta… kaikkeen täytyy tottua.
Paketit ilahduttivat kuitenkin vähään tottuneita lottia, mistä kertoo Kaarinan kirjeitse lähettämä kiitosviesti, joka on päivätty 8.11.1941:
Katsoin todella ihan kuin ihmettä, kun näin valkeaa pullaa. Maitoa ei täällä nimittäin ole nähty kuukauteen ja pullaakin tehdään veteen.
Erikoisia tapauksiakin oli, kuten esimerkiksi kerta, jolloin Kaarina oli ilmavalvontatornissa, kun Hitleriä kuljettanut kone lensi yli, vaikka sen hän sai tietää vasta jälkeenpäin.
Kaarina oli Imatralla sodan loppuun asti ja lähti sitten junakuljetuksella Tampereen kautta Alavudelle. Hänellä ei ollut muita vaatteita kuin lottavarusteensa, joten niissä oli matkustettava. Tampereella hän kävi syömässä ja joutui pelkäämään paikallisten aggressiivista käytöstä. Pohjanmaalla olo sitten helpottui. Lapualla hänen lottapukunsakin säilytettiin ja vuonna 1978, jolloin se pestiin ja kuivattiin ulkona narulla, ei kukaan kiinnittänyt asiaan huomiota! Puku oli piilossa villalankalaatikon pohjalla vielä 2000-luvullakin.
Kaarina jatkoi opintojaan sodan jälkeen ja valmistui hammaslääkäriksi. Hän meni naimisiin Mauno Savelan kanssa ja pari sai kolme lasta 1950-luvun alussa. Arkipäivän elämä jatkui. Kun lottien työtä jälleen alettiin arvostaa, hän hankki virallisen rintamapalvelustunnuksen todisteeksi vuosikausien ansiokkaasta työstä.