Hentunen Kyllikki
Kyllikki Hentunen toimi pikkulottana Vainikkalassa.
Kyllikki Hentunen syntyi 24.5.1932 Lappeen kunnassa, Vainikkalan kylässä.
Uudenmaan Lottaperinneyhdistys ry haastatteli Kyllikkiä 17.9.2024. Haastattelussa hän kertoi lapsuudestaan, sotakokemuksistaan ja pikkulotta-ajoistaan:
”Kävin ensimmäistä luokkaa, kun marraskuussa 1939 opettaja kertoi, että sota on syttynyt ja huomenna ei tarvitse tulla kouluun. Ehdin käydä koulu vain 3 kk, mutta opin sinä aikana lukemaan. Sain tuntea sodan kauhut välittömästi, sillä venäläinen hävittäjä lensi matalalla ja näin, kuinka minua kohti ammuttiin konekiväärillä. Heti sodan alettua kyläämme ja rautatieaseman ja läheisiä taloja pommitettiin, mutta meidän taloamme ei tuhottu. Isä oli kutsuttu palvelukseen jo ennen sodan julistamista rakentamaan ns. Mannerheimin linjaa.
Vainikkalaan perustettiin pikkulotat 1940. Koska olin vasta 8-vuotias, isältä tarvittiin lupa pikkulottiin liittymiseksi. Isä ei antanut lupaa ja väärensin hänen nimensä ja niin minusta tuli innokas pikkulotta. Kokoonnuimme lotta Lyydiä Savolahden kotona ja teimme lottien johdolla erilaisia tehtäviä. Yksi tehtävistä oli tuntemattomien sotilaiden pakettien kokoaminen. Paketteihin pakattiin mm. sukkia, liipasinsormilapasia, nenäliinoja, tupakkaa ja leivonnaisia. Autoimme myös Karjalan evakkoja mm vaatetus- ja ruokahuollossa.”
Sotakokemukset
”Minun sotakokemustani väritti evakkomatkat ja sodan särkemä perhe. Perheemme joutui evakkoon sodan aikana kolme kertaa, koska asuimme sotatoimialueella Vainikkalan kylässä. Sodan pahin muisto oli päivä, kun olimme kolmannessa evakkopaikassamme Uudessakaupungissa. Olimme paimentamassa lehmiä, kun näin äidin tulevan kohti eväskori kädessä. Hän kertoi itkuisena, että isä on kuollut. Maailmamme mureni. Meille selvisi vasta myöhemmin, että isän oli ampunut suomalaisen majuri Lindgren. Isän komppania ei ollut kyennyt puolustamaan linjaa venäläistä ylivoimaa vastaan. Miehet kutsuttiin puhutteluun ja asiasta ärsyyntynyt suomalainen majuri ampui isän. Asiasta käytiin aikanaan oikeudenkäynti ja asiaa setvittiin lehdissä, mutta Lindgren ei saanut asiasta koskaan tuomiota.
Kun voittajan käskystä Lotta Svärd järjestö piti lopettaa, ilmeni, että Vainikkalan lotille jäi hieman rahaa. Miettivät mitä rahalla tehtäisiin. Vainikkalan lotat päättivät lähettää minut Vehkalahdelle kansanopistoon lukukaudeksi 1948–1949. Olen ikuisesti kiitollinen avustuksesta Vainikkalan lotille.”
Millaisen henkisen perinnön haluaisit jättää tämän päivän nuorille?
”Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.
Kunnioita isääsi ja äitiäsi.
Puhu aina totta.”
Haastattelun lähetti Jaana Korhola.