Hemmi Maija-Liisa
Maija-Liisa Hemmi toimi pikkulottana ja lottana muonitus- ja varusjaostossa.
Maija-Liisa Hemmi syntyi Helsingissä 21.1.1921. Koti oli Ullanlinnassa Tehtaankadulla. Liisa jäi orvoksi hyvin nuorena, äiti kuoli auto-onnettomuudessa Liisan ollessa kolmen vuoden ikäinen ja isä sairauden murtamana, kun Liisa oli seitsemän vuoden vanha.
Liisan kasvatuksesta otti vastuun isoisä siihen saakka, kun hän meni uusiin naimisiin. Uusi isoäitipuoli ei hyväksynyt Liisan asumista heidän perheessään. Liisa joutui eräiden vaiheiden jälkeen lastenkotiin. Jossakin vaiheessa tätä lastenkotiaikaa ystävällinen Anthonin pariskunta tutustui Liisaan ja lopulta otti hänet asumaan luokseen. Tämä oli hyvä vaihe Liisan elämässä.
Nuorena naisena hän hakeutui Lottatoiminnan piiriin ja aloitti pikkulottana. Talvisodan syttyessä Liisa oli riittävän vanha toimiakseen lottana ja hän oli molempien sotien ajan rintamalla toimien muonitus- ja vaatehuollon tehtävissä. Jatkosodassa Liisa palveli mm JR 35:ssä, 22.KS:ssä, 33.KS:ssä ja 130. TyöK:ssa.
Sotien jälkeen Liisa työskenteli ensin Helsingin sotilaspiirin esikunnassa 1944 – 45 ja sitten oikeusministeriössä 1945 – 46. Valvontakomission tultua maahan tehtäviä ministeriössä ja esikunnassa vähennettiin ja tässä vaiheessa Liisa muutti Englantiin ollakseen siellä jonkin aikaa. Tämä jonkin aikaa venähti lähes 70 vuodeksi. Aluksi hän asui Lontoon lähistöllä ja muutti sitten kanaalin rannalle Bournemouthin kaupunkiin. Englannissa Liisa opiskeli itselleen ammatin, toimien ensin kätilönä ja sitten sairaanhoitajana. Sairaanhoitajan toimessa hän oli aluesairaanhoitajana kiertäen asukkaiden luona polkupyörällä. Liisa oli töissä yli 70-vuoden ikään saakka.
Hän ei koskaan perustanut perhettä vaan eli yksin koko elämänsä. Asumisensa Liisa järjesti toisin kuin Suomessa yleensä on tapana. Hän asui kerrostaloasunnossa 70 vuoden ikään saakka, kunnes hankki omakotitalon, jossa hän asui yksin ja jota hän hoiti 94 vuoden ikään saakka. 94 vuoden iässä Liisa päätti palata Suomeen ja sen hän myös teki. Maaliskuussa 2015 Liisa ja muuttokuorma saapuivat Suomeen. Uusi koti oli löytynyt läheltä lapsuuden kotia Ullanlinnasta. Viimeiset vuotensa Liisa asui Miina Sillanpään Säätiön palvelutalossa.
Liisa oli erittäin sosiaalinen, hän tutustui aivan ilmiömäisellä taidolla uusiin ihmisiin. Tavatessaan ihmisiä ja keskustellessaan heidän kanssaan Liisa oli aina läsnä. Liisa oli osallistunut stadionilla Helsingin naisvoimistelijoiden joukkueessa vuoden 1952 olympialaisten avajaisten voimistelunäytökseen. Perintönä tästä voimistelutaustastaan hän vielä yli 95-vuoden iässä pystyi esittelemään notkeuttaan nostamalla jalan tuolilla istuen ylös päänsä yläpuolelle. Tätä notkeutta ihasteli moni lääkärikin, kun Liisa sitä esitteli lääkärikäynneillään. Liisa oli hyvin taiteellinen, hän harrasti öljyvärimaalausta ja korutöitä sekä ompelua.
Lotta-aika sodissa ja lotta-aate yleensä olivat Liisalle tärkeitä aiheita koko elämän ajan. Sodan aikaisiin muistoihin palattiin aina keskusteluissa.
Liisan elämä olisi voinut saada toisenlaisenkin suunnan lapsuuden ja nuoruuden elämänvaiheiden jälkeen, mutta Liisa oli selviytyjä. Tähän varmasti olivat vaikuttaneet sotien tuomat kokemukset selviytymistarpeesta ja se, että hän joutui pärjäämään elämässä yksin, ilman perheen tukea.
Paluu kotimaahan oli Liisalle viimeisten vuosien elämän täyttymys.
Maija-Liisa Hemmi kuoli 2.10.2018 ja hänen uurnansa on laskettu Hietaniemen hautausmaan veteraanilehtoon.