Heiska Helvi
Helvi Heiska toimi lottana lääkintäjaostossa Kenttäsairaalassa nro 22.
Helvi Anna-Helena Heiska syntyi lauantaina elokuun 14. päivänä vuonna 1920 Ikaalisten Vatulan kylän Heiskan tilalla. Hänen vanhempansa olivat talollinen Vihtori Anselm Heiska (1884–1956) ja tämän toinen vaimo Marian (o.s. Kuutti, alk. Rahkola, 1891–1975). Kappalainen Artturi Ahonen kastoi parin esikoisen elokuun 29. päivänä. Kummeiksi oli valittu talollinen Frans Talonen ja tämän vaimo Hilda.
Seuraavan kymmenen vuoden aikana perheeseen syntyivät lapset Olavi Vihtori (1921), Irja Ilona (1924), Martta Marjatta (1928), sekä Eila Annikki (1930). Helvin lapsuudessa samassa pihapiirissä asuivat myös isän vanhemmat Justus Malakiias Heiska (1854–1925) ja Wilhelmiina (o.s. Mäkisalo, 1858-1957), äidin vanhemmat Iisak Efraim Kuutti (ent. Rahkola, alk. Santikko, 1861-1932) ja Annastina (o.s. Rajakorpi, 1860-1929), sekä isoisoäiti Severiina Kuutti (o.s. Pinkkala, 1838-1929). Tämän lisäksi talossa asui myös Lyyti-täti (1889–1960), sekä sedät Toivo (1901–1933) ja Uuno (1904–1974). Viimeksi mainittu toi vuonna 1926 itselleen taloon vaimoksi Hilda Maria Salosen (1891–1955). Hildalla puolestaan oli tytär Aili Elviira (1916) ja joulukuussa 1926 syntyi serkku Leo. Isolla tilalla oli myös paljon renkejä ja piikoja, joten Hellu, joksi häntä sittemmin kutsuttiin, sai kasvaa lapsuutensa suuren väkijoukon ympäröimänä.
1920- ja 1930-lukujen taite oli Hellun elämässä mullistusten aikaa, sillä vuosi 1929 oli suruntäyteinen. Helmikuussa kuoli Hellun isoisoäiti Severiina, siitä reilun viikon päästä sisko Martta ja kesäkuussa hän vielä menetti mummunsa Annastinan.
Vihtori-isä, joka maanviljelyksen ohella myi eläimiä teuraaksi, teki vuonna 1924 eräällä kauppareissullaan hieman isomman sortin kaupat sahtipäissään. Hän nimittäin tuli huutaneeksi huutokaupassa itselleen Ala-Uparin tilan Luhalahdesta. Sukutilansa Vihtori myi veljelleen Uunolle vuonna 1931 ja muutti perimätiedon mukaan itse samaisena vuonna vaimonsa, lastensa ja appiukkonsa kanssa Luhalahteen. Eila, jonka syntymäpaikkana oli vielä ollut Vatula, kastettiin maaliskuussa 1930 ja sai jo kummeikseen Luhalahdessa naapureina olleen Köntin isäntäparin. Perheen asetuttua Luhalahteen, syntyi vielä pikkuveli Kalevi Anselm (1933). Heinäkuussa 1937 tuli jälleen suuri menetys, kun Eila-sisko kuoli aivokalvontulehdukseen.
Hellusta kasvoi aikaa myöden nuori, kaunis neito ja ikätovereidensa kanssa hän teki muun muassa retkiä Inkulaan ja kaikkea, mitä nyt 1940-luvun nuorisolla oli vapaa-aikanaan tapana tehdä. Hopeapeilit ja Kotiliedet Hellu Heiskalle ropsahtivat, kuten muillekin tasaisesti postilaatikkoon. Nuoruusvuosina myös rakkaus leimahti, kun Hellu iski silmänsä naapurikylän, Helteen Alasen nuoreen isäntään, Vilhoon eli Villeen (1911–1978). Sota tuli kuitenkin väliin ja Ville joutui rintamalle, mutta kirjeitä kulki silti ahkerasti kotipuoleen Hellulle.
Ollessaan 18-vuotias, päätti Hellu yhdessä parhaan ystävänsä Helin (Helvi Helena Seppä, 1919–2014) kanssa liittyä lottajärjestöön. Niinpä he liittyivätkin paikallisosastoon joulukuun 22. päivänä vuonna 1938 ja työskentelivät rintamalla Kenttäsairaalassa nro 22.
Vuodet vierivät ja lopulta maaliskuun 3. päivänä vuonna 1949 vihittiin avioliittoon Helvi Heiska ja Vilho Henrik Alanen. Helvi asettui asumaan Alaselle, jossa tuolloin asustivat myös Vilhon äiti Aina Karoliina (o.s. Marttila, 1886–1951), sekä sisarukset Laimi (1909), Väinö (1920) ja Liisa (1923). Vuoteen 1954 mennessä he sitten muuttivat Helteestä kukin omille tahoilleen.
Helvin ja Vilhon esikoinen, joka kasteessa sai nimekseen Alpo Henrik, syntyi huhtikuussa 1950. Tämän jälkeen syntyivät Ahto Johannes (1951) ja Asmo Kalervo (1953).
1950-luvun alussa Helvi ja Vilho vielä kunnostivat Alasen sukutilan vanhoja rakennuksia, mutta 1960-luvun puhalsivat Helteessäkin uudet tuulet, ja niiden myötä vanha rakennuskanta sai väistyä uudemman tieltä. Uutukainen asuinrakennus valmistui vuonna 1962.
1960-luvulla Helvi sairastui syöpään. Hoidoissa hän kävi Helsingissä, syöpäpoliklinikka Radiumkodissa, Paasikivenkadulla. Siellä päättyi myös hänen maallinen taipaleensa lauantaina kesäkuun 12. päivänä vuonna 1965, kello 15.00. Kuolinsyyksi kirjattiin aivoverenvuoto ja lääkäri Mauri Isokoski allekirjoitti kuolintodistuksen kesäkuun 16. päivänä.
Helvi haudattiin Ikaalisiin, Pohjoiselle hautausmaalle, Alasen sukuhautaan.