Heikkinen Eila
Eila Heikkinen toimi pikkulottana ja lottana Tyrväällä.
Eila Tyyne Annikki Heikkinen (o.s. Uotila) syntyi Tyrväällä 12.02.1925.
Eila kävi Lantulan kansakoulua ja asui maatilalla vanhempiensa ja neljän sisaruksensa kanssa. Eila oli musiikillisesti hyvin lahjakas ja nuorena halusikin musiikinopettajaksi, mutta koska Eila oli kuuro toisesta korvasta, sanoi hänen musiikinopettajansa, että hänellä ei koskaan olisi uraa musiikinopettajana. Tämän haaveen jäätyä kääntyi Eilan toiveet puutarhurin ammattia kohti, mutta hänen isänsä ei suostunut opintoja maksamaan, sillä hän katsoi Eilan tehtäväksi hoitaa veljiään ja äitiään, joka sairasti vatsasyöpää.
Eila liittyi Lotta Svärd -järjestön nuoriso-osastoon noin vuoden 1937 aikoihin suurin piirtein 12-vuotiaana. Pikkulotta Eilan paikallisosastona toimi Stormi, Tyrvää. Hänen tehtäviinsä kuului pääsääntöisesti toimia apuna ruuanlaitossa ja pakata ruokia valmiiksi rintamalle lähteville sotilaille. Eila auttoi myös Helsingistä pommituksesta suojaan tulevia. Vartuttuaan Eila siirtyi pikkulotasta lotaksi, mutta vaikka lottalupaus oli jo vannottu, ei siirtymistä lottien riveihin koskaan rekisteröity.
Eräs muisto sota-ajalta on erityisesti jäänyt Eilan mieleen: kerran viedessään hevosrattailla ruokaa lensi vastapuolen hävittäjäkone Eilan takaa; hän oli jo varma, että tämä oli tässä ja hävittäjä ampuu hänet, mutta jostain syystä se vain lensi yli. Eilan rintamalla palvellut vanhin veli haavoittui kaksi kertaa, eikä siten ollut yhtä onnekas.
Sotien jälkeen Eila hoiti ensin alkuun kotona sairasta äitiään vastaten kaikista kotitöistä. Myöhemmin hän avioitui Osmo Heikkisen kanssa. Alkuun heillä oli oma kuorma-auto ja oma hiekkamonttu. Osmo toimi yrittäjänä ja Eila hoiti kirjanpidon, lapset ja kodin. Kun yrittäjyys loppui, Eila työskenteli Hongon laukkutehtaalla Vammalassa ompelijana.
Eläkepäiviään Eila on vietellyt omassa kodissaan tähän päivään asti.