Hämäläinen Eila
Eila Hämäläinen toimi lottana muonituksessa ja ilmavalvonnassa.
Eila Hämäläinen (ent. Halonen, os. Partanen) syntyi 24.4.1920 Rantasalmella.
Eila syntyi Rantasalmen nimismiehen perheeseen kohta maamme itsenäistymisen jälkeen. Hän kävi oppikoulun Lahdessa, sukulaisten hoivissa. Kuusitoistavuotiaana hän palasi kotiin ja toimi vuosia isänsä sihteerinä. Isä oli nimismiesviran jälkeen kruununvouti ja henkikirjoittaja. Isän kanslia oli kotitalossa, Kopsahovissa.
Isä Elis J. Partanen kuului paikallisen suojeluskunnan perustajiin ja äiti Jenny Partanen Lotta Svärd -järjestön paikallisosaston perustajiin. Äiti toimi myös osaston puheenjohtajana vuosina 1939-1944. Perheen nuoret, viisi tytärtä ja poika, olivat mukana lotta- ja suojeluskuntatoiminnassa.
Eila osallistui Rantasalmen lottavoimistelijoihin, mikä oli mukavaa kevennystä vakavan valmistautumisen lomassa. Kesällä 1939 lotat huolehtivat mm. suojeluskunnan koulutus- ja harjoitustilaisuuksien muonituksesta. Samana kesänä 19-vuotias Eila oli myös 12 rantasalmelaisen lotan mukana Kannaksen linnoitustöissä. Sodan alettua Eila oli ystäviensä ja siskojensa kanssa vuorollaan hyytävässä pakkasessa ilmavalvontatornissa.
Jatkosodan asemasotavaiheessa rintamalta ehdittiin tekemään viihdytyskiertueita eri puolille maata. Viihdyttäjinä toimi mm. laulajia, muusikkoja, näyttelijöitä, lausujia ja pakinoitsijoita. Yksi musiikillinen ryhmä, ”Kaljalan kauhut” (tämä lempinimi ryhmälle on Eilan valokuva-albumissa), saapui myös Rantasalmelle. Juontajana toimi luutnantti, valistusupseeri Reino Halonen Tyrjän rykmentistä. Eila ja Reino tapasivat ja rakastuivat. Häitä vietettiin kesäkuussa 1943 Rantasalmella. Eilalla on Kopsahovin portailla otetussa hääkuvassa musta mekko yllään, sillä rakas veli, Pentti, kuoli viikkoa aikaisemmin rintamalla saamiinsa vammoihin. Vuoden kuluttua Eilalle ja Reinolle syntyi kesäkuussa tyttövauva. Isä ei päässyt näkemään tytärtään, sillä Vuosalmen järkyttävät taistelut kesä-heinäkuussa vaativat jokaisen miehen osallistumisen. Reino haavoittui taistelussa ja kuoli 11.7.1944. Tytön ristiäisissä äidillä on jälleen musta puku yllä ja vauvalla kastemekossa musta vyö.
Eila jatkoi isänsä sihteerinä vuoteen 1950, jolloin hän avioitui naapuripitäjässä asuvan maanviljelijän, Onni Hämäläisen kanssa. Eila ja tytär muuttivat Joroisiin Kerisalonsaaressa sijaitsevaan syrjäiseen maataloon, jonka luonnossa ja eläinten parissa Eila viihtyi hyvin. Eilalle ja Onnille syntyi viisi lasta. Eila kuului kylän pienen kansakoulun johtokuntaan. Lapset ja maatalon työt täyttivät perheenemännän päivät, mutta hänellä riitti mielenkiintoa muihinkin asioihin. Kasvien ja lintujen tunnistaminen oli rakas harrastus. Kun lapset saivat kesäksi koulutehtävänä kasvien keruun, äiti auttoi asiassa ja tiesi kaikki tieteelliset nimetkin. Oman talon vanhoista esineistä hän laati pienen kotimuseon. Kieli ja murteet kiinnostivat häntä, ja hän oli Sanakirjasäätiön Sanastaja-lehden avustajana vuosia. Ristisanatehtävien ratkominen ja kirjallisuus mahtuivat myös emännän aikatauluun. Kielellisesti lahjakas Eila selvisi keskikoulusaksallaan Savon sydämeen tiensä löytäneiden saksalaisten mökkeilijöidenkin avustamisesta.
Lapsenlapset saivat usein nauttia huumorintajuisen ja lapsirakkaan mummin hyvästä hoidosta.
Onni kuoli vuonna 1987. Viimeiset vuotensa Eila vietti Joroisten kirkonkylässä. Eila Hämäläinen kuoli 5.4.2007. Hänen hautakivessään on kaunis lottamerkki.
Kuvassa Eila Partanen on siskonsa Kirstin kanssa ilmavalvonnassa Rantasalmella vuonna 1941.
Kirjoittanut Pirjo Nieminen (os. Halonen).