Halonen Elvi
Elvi Halonen toimi lottana lääkintäjaostossa kenttäsairaalassa.
Elvi Emilia Halonen syntyi 19.5.1915.
Hänen vanhin veljensä oli rintamalla ja toinen vielä alaikäinen veli ajoi vapaaehtoisena autoa ja auttoi linnoitustöissä. Elvin nuorempi sisar Emmi teki koko talvisodan ajan lottatöitä siskonsa kanssa.
Emmi ja Elvi Halonen olivat liittyneet vapaaehtoisina kenttäsairaalaan 12. lokakuuta. Parin kuukauden ajan he olivat harjoitelleet kenttäsairaalan pakkaamista ja purkamista – sairaalan nopeaa siirtoa rintamalinjan mukaan. Henkilökuntaan kuului yli neljäkymmentä henkeä, joista 15 oli naisia. Kenttäsairaala lähti Perkjärveltä päivää ennen sen luovutusta – silloin oli oltu viiden kilometrin päässä rintamalta. Summassa sairaala työskenteli kolme ja puoli viikkoa. Vihollisen tykistö ampui yli, lentokoneet ahdistelivat, mutta pommit eivät osuneet ilmeisesti kohteena olleeseen sairaalaan.
Emmi ja Elvi olivat töissä lahtelaisessa sotasairaalassa, kun sitä pommitettiin. Elvi kertoi pommituksesta Eeva-lehdelle antamassaan haastattelussa helmikuussa 1941.
Olin komennuksella sotasairaalassa, juuri menossa pommisuojan viereiseen vaatevarastoon, kun potilaat tulivat alas ja ilmoittivat että on hälytys ja varoitus. Silloin se alkoi.
”Koko kenttäsairaala päästettiin kahden viikon lomalle, ja sen ajan olin Loimaalla vanhempieni luona. Meidän oli määrä kokoontua Lahdessa, ja sinne tullessani kertoivat siellä olleen kolmen viikon ajan rauhallista, hälytyksiä vaan, mutta ei pommituksia. Neljä rauhallista päivää siellä jouduinkin viettämään, mutta sitten taas maaliskuun viidentenä tulivat. Olin komennuksella sotasairaalassa, juuri menossa pommisuojan viereiseen vaatevarastoon, kun potilaat tulivat alas ja ilmoittivat että on hälytys ja varoitus. Silloin se alkoi. Sotasairaalaan tuli neljä täysosumaa, kolme hoitajatarta ja kaksi potilasta kuoli, vaikeimmin haavoituin minä. Pommi tuli vinoittain ja jäin pommisuojan ja vaatevaraston välisen oven alle. Niin nopeasti kaikki tapahtui, etten ehtinyt nähdä, kuulla enkä huomata mitään. Nuori sisareni oli myöskin alhaalla – mehän saimme olla koko sodan ajan yksissä – ja palopommista syttyi hänen tukkansa palamaan. Hän lähti hoipertelemaan jonkun potilaan tukemana ensimmäiseen kerrokseen ja joutui siellä toisen palopommin eteen, mutta ei onneksi enempää vahingoittunut. Minut olivat löytäneet oven alta ja luulleet ensin kuolleeksi.”
Elvi Halonen sai myöhemmin tietää molempien jalkojensa olevan poikki ja hänen vasen kätensä oli kyynärpäästä niin huonossa kunnossa, että se oli leikattu heti pois. Parin päivän kuluttua siirrettiin hänet Vierumäelle, jossa hän aluksi oli yksi kolmesta ja myöhemmin ainoa naispotilas. Kesän ajan Elvi Halonen oli Westendin toipilaskodissa ja syyskuussa hän sai proteesin ja työpaikan invaliditoimistossa. Työn ohella hän kävi iltaisin myös kirjanpitokurssilla.
Elvi Halonen kuoli 2.7.2002.