Haapanen Terttu
Terttu Haapanen toimi lottana sotilassairaalassa sekä toimistotehtävissä.
Terttu Haapanen syntyi 8.1.1925 Hän asui koulutyttönä Kauniaisissa ja opiskeli Helsingissä koelyseossa. Terttu kuului Lotta Svärd Helsingin piirin Viherlaakson paikallisosastoon. Talvisodassa hän toimi lottatehtävissä Kauniaisten sotilassairaalassa. 16-vuotiaana hän toimi muonitus- ja toimistotehtävissä 1. Rannikkoprikaatissa ajalla 16.9.1941 – 6.1.1942. Terttu oli myös Isosaaressa ja Suomenlinnassa toimistotehtävissä vuoden 1942 alussa ja lottakomennuksella viestikoulutuskeskuksessa Santahaminassa ajalla 1.6.1944 – 15.9.1945. Terttu hoiti mahdollisesti myös ilmavalvontatehtäviä.
Kauniaisissa talvisodan aikana Työväen akatemian sotilassairaalassa ollessaan Terttu havaitsi, että haavoittuneet pojat kaipasivat ennen kaikkea juttuseuraa. Tästä huolimatta hän ja muut lotat yrittivät kuitenkin järjestää jonkinlaista piristävää ohjelmaa toipilaille. Terttukin joutui kerran laulamaan, vaikka se olikin viimeinen kerta, kun hän elämässään joutui esiintymään viihdelaulajana.
Talvisodan rauhan päivän Terttu Haapanen muistaa hyvin:
Kodissa oli ankeaa, sillä ikkunoissa oli vielä mustat pimennysverhot. Kun radiosta kuunneltiin presidentti Kallion puhetta, me kaikki itkimme. Äiti ja isä olivat hyvin järkyttyneitä.
Jatkosadan aikana Isosaaressa Tertun tehtävinä oli vastaanottaa pelkkiä numeroita ja kirjaimia sisältäneitä salasanomia. Siellä ollessaan hän joutui myös polttamaan sellaisia kirjeitä, joita vihollisen upotetuista sukellusveneistä oli noussut pintaan:
”Se oli ikävää työtä, kun joissakin kirjeissä oli lasten valokuviakin, minä itkin niitä tuleen työntäessäni”.
Se oli ikävää työtä, kun joissakin kirjeissä oli lasten valokuviakin, minä
Isosaari oli myös aika vaarallinen paikka, ja vaikka Terttu oli siellä rannikkoprikaatin kansliatehtävissä, tuli hänen hakea päivän muonat saaren toisesta päästä. Terttu muisteli, että sinne mentiinkin vain aamuhämärässä ja illan pimettyä. Vihollisen desantteja saattoi liikkua saarella ja lotan liikkuminen yksin tuntui turvattomalta, kun asettakaan ei saanut kantaa. Tästä syystä Terttu pyysi siirtoa Suomenlinnaan, joka oli Isosaarta rauhallisempi paikka, ja saikin siirron. Suomenlinnassa majoitusolot olivat kuitenkin alkeelliset. Vanhojen pystyuunien kaakelien raoista löivät tulenlieskat, ja kylmästä kärsivät lotat nukkuivat jalat muurissa kiinni kaikki vaatteet päällä. Aamulla tukka oli jäässä.
Valmistuttuaan ylioppilaaksi Terttu opiskeli englantia yliopistossa ja toimi myöhemmin englannin opettajana, kunnes avioitui vuonna 1948. Terttu järjesti muun muassa Etu-Töölön yläasteella ”Koulutyttö lottana”-näyttelyn omista lottamuistoistaan. Hän säilytti sota-ajoiltaa kaksi lottapukua, monot ja matkalaukun, jossa hän säilytti henkilökohtaisia tavaroitaan.
Terttu Haapanen kuoli vuonna 2010.