Forsius Saara

LottaOrganisaatio ja kunniajäsenetSuomen Naisten Huoltosäätiön hallitus ja sihteerit Lotta Svärdin perilliset - Helsingin Yliopiston pienoiselämäkerrat

Saara Forsius toimi muun muassa Lotta Svärd -järjestön keskusjohtokunnan tyttötyönneuvojana.

Saara Forsius (o. s. Hiidenheimo) syntyi Vihdin Oravalassa viisilapsisen perheen esikoiseksi 27.3.1902. Hänen vanhempansa olivat Fanny (o. s. Ojanen) ja Artturi Hiidenheimo. Saaran isä Artturi oli vihtiläinen kunnallisneuvos, tilanomistaja ja pankinjohtaja, joka toimi elämänsä aikana myös monissa luottamustehtävissä niin politiikan kuin kirkonkin piirissä. Perhe-elämä oli tiivistä ja Saaralla oli läheiset välit etenkin äitiinsä Fannyyn, jota tämä piti esikuvanaan äidillisyydessään ja lempeydessään. Äidille muista ihmisistä ja lapsista huolehtiminen oli sydämen asia, mikä lienee ollut mukana vaikuttamassa myös Saaran omiin elämänvalintoihin ja pyrkimyksiin myöhemmin. Myös suhde isään oli hyvä ja arvostava, joskin isä oli myös ankara lapsiaan kohtaan.

Lapsuudenkodin ilmapiiri kannusti aktiivisuuteen, uutteruuteen ja puuhakkuuteen, ja kodin työt lypsämisestä ja leipomisesta käsitöihin olivat tärkeitä toimia. Niin ikään koulunkäynti oli nuorelle Saaralle mielekästä. Helsingin Suomalaisessa Tyttökoulussa alkanut koulutaival jatkui ensin Helsingin Jatko-opistossa, jonka jälkeen Saara luki itselleen ylioppilastutkinnon. Vuonna 1927 Saara valmistui Helsingin yliopistosta agronomiksi ja maatalous- ja metsätieteiden kandidaatiksi. Myös perhe-elämä ja laajan tuttavapiirin ylläpitäminen oli merkityksellistä. Kristilliset arvot olivat perheessä keskiössä, ja Saara koki omakohtaisen uskonnollisen herätyksen vuonna 1918. Perhe oli hyvin toimeentuleva ja vakavarainen: 1918 Artturi Hiidenheimosta tuli Vihdin Säästöpankin pankinjohtaja, mikä tietyllä tavalla vakiinnutti perheen toimeentulon. Varakkuus näkyi maaomistusten ohella myös esimerkiksi siinä, että perheeseen hankittiin 1924 auto, jota myös Saara sai ajaa.

Saara Forsius (silloinen Hiidenheimo) kihlautui toukokuussa 1927 ekonomi, agronomi Eiler Forsiuksen kanssa, ja samana vuonna Eileristä tuli Vihdin Säästöpankin toimitusjohtaja Artturi Hiidenheimon jätettyä tehtävän. Nuorenparin häitä vietettiin toukokuussa 1928 Vihdissä, ja 1929 he muuttivat asumaan Vihdin Säästöpankin taloon Siirilään. Pariskunnalle syntyivät vuosina 1929 Arno Voldemar ja 1931 Raimo Eiler. Lasten syntymän jälkeen Forsius toimi vuosina 1931–1938 Vihdin yhteiskoulussa luonnontieteiden, terveysopin ja voimistelun tuntiopettajana.

Jo nuoresta asti Forsius oli aktiivinen toimimaan yhteiskunnassa. Kodin protestanttinen työetiikka ja ahkeruuden arvostaminen olivat hänen arvopohjansa luojia. Isä Artturi toimi paitsi maanviljelijänä ja pankinjohtajana, myös Kokoomuksen kansanedustajana ja muissa kunnan ja seurakunnan luottamustoimissa. Artturi toimi muun muassa Vihdin kunnan kunnanvaltuuston puheenjohtajana, Vihdin Säästöpankin kamreerina ja myöhemmin johtajana, Kansallis-Osake-Pankin hallintoneuvoston jäsenenä ja Kansallisen Kokoomuksen varapuheenjohtajana. Paikallistasolla hän oli mukana vaikuttamassa Vihdin Osuusmeijerin, Vihdin Sähkö Oy:n ja Oy Olkkalan toiminnassa. Maatalouden aatteellinen yhdistystoiminta oli ponnistusalusta myöhemmälle yhteiskunnalliselle aktiivisuudelle.

Nuorena Saara koki, että isä pyrki kasvattamaan myös häntä kohti julkisuuden tehtäviä. Jo 14-vuotiaana Saara auttoi isäänsä pankin tilien laskemisessa, ja tämä vastuu jatkui vuoteen 1919 asti. Eräässä tilikortissa pankin asiakkaan ammattina luki ”itsellisnainen”, mikä teki Saaraan syvän vaikutuksen ja hän ottikin samanlaisen aseman tavoittelun päämääräkseen. Lisäksi isän mukana Saara pääsi muun muassa valtiovarainvaliokunnan kiertomatkalle ollessaan 21 vuotta. Yhteiskunnallinen aktiivisuus oli Forsiuksen koko elämän aikainen tärkeä ohjaava arvo.

Tyttötyönneuvojana Lotta Svärd -järjestössä

Lotta Svärd -järjestön pikkulottatoiminta käynnistyi vuonna 1931. Pikkulottatoiminta muodostui täydentämään suojeluskuntatoimintaa, kun myös nuoret tytöt haluttiin osaksi maanpuolustustoimintaa. Suomi oli vielä hyvin agraarinen yhteiskunta, ja maaseudeulla vapaa-ajanvieton mahdollisuudet olivat rajalliset. Osin siksikin järjestöjen tarjoama nuorisotoiminta kiinnosti monia. Pikkulottien tunnuslause oli ”Ilomielin valmiina palvelemaan, kun kutsuvi syntymämaani”. Lisäksi toimintaa ohjasivat Pikkulottain kultaiset sanat, joissa korostuivat jumalanpelko, uskollisuus ja tottelevaisuus.

Ennen sotaa pikkulottatoiminta kehittyi melko vapaasti ja eri alueilla toiminnassa oli jonkin verran eroja. Lottatyttöjen toiminnassa keskiössä olivat laulu, leikki, voimistelu ja urheilu. Vuonna 1938 aatteellisesta kasvatuksesta tuli toiminnan kulmakivi, ja sotavuosina toiminnan painopiste oli kotirintamalla palvelemisessa: lottatytöt auttoivat kotitalouksien töissä ja keräystoiminnassa sekä vanhemmat myös kenttäposti- ja ilmavalvontatöihin. Sodan aikana pikkulottatoimintaan osallistui lähes 50 000 tyttöä.

Saara Forsius palkattiin Lotta Svärd -järjestön tyttötyönneuvojaksi 7.1.1938 ja toimi tehtävässään sotavuosien ajan. Työpaikka oli järjestön keskusjohtokunnassa Helsingissä, joten Forsius oli paljon poissa kotoa Vihdistä arkena. Neuvottelut, koulutustilaisuudet ja leirit olivat tärkeä osa päivittäistä työsarkaa. Forsius oli hyvin vastuuntuntoinen ja pyrki pitämään tyttötyön korkealaatuisena ja aidosti kehittävänä toimintana. Aiempaa kokemusta nuorison parissa tehtävästä työstä hänellä oli jo partion kautta, sillä hän oli toiminut aikanaan Hämeenlinnassa partiolippukunnanjohtajana.

Forsiuksen omista vanhoista muistiinpanoista ja hänen pitämistään puheista välittyvät selkeästi hänen omaa toimintaansa ohjaavat arvot: aatteellinen puhtaus, isänmaanrakkaus, Jumalanpelko ja nuhteettomuus olivat usein tekstin keskiössä. Myös rakkaus kotiseutua Vihtiä kohtaan käy hyvin ilmi. Uskollisuus, sydämen puhtaus, rehellisyys ja toisaalta ”valkea ajatus ja uhrimieli” ovat esiin tulevia teemoja. Myös maanpuolustuskasvatuksen merkitys korostuu.

Forsius kiersi puhumassa tyttötyöstä valtakunnallisesti ja paikallistasolla Vihdissä, ja lisäksi toimitti Pikkulotta- (myöhemmin Lottatyttö) ja Tyttötyönjohtaja-lehtiä. Nämä olivat Forsiukselle ja toisaalta myös Lotta Svärd -yhdistyksen keskusjohtokunnalle tärkeä väylä välittää mielipiteitä ja kannanottoja ajankohtaisiin asioihin liittyen. Nimimerkin ”Marketta-täti” takaa tyttötyönneuvoja Forsius erityisesti toi esiin omia mielipiteitään.

Forsiuksen toiminnassa korostui arvostava, tasavertainen suhtautuminen nuoriin ja heidän ohjaamisensa kohti lottatytölle aatteellisesti soveltuvaa toimintaa ja elämäntapaa. Kirjoituksissa on varsin tarkkanäköisiä havaintoja nuorten erityispiirteistä ahdistuksineen ja innostuksineen – yleinen herkkyys ja sensitiivisyys nuorison kanssa toimiessa on ollut Forsiukselle ominaista ja tärkeää. Omaa suhtautumistaan hän kuvaa puheessaan Varttuneiden lottatyttöjen työmuodoista tyttötyössä seuraavasti:

Joku kasvattaja on sanonut: Joka haluaa valloittaa nuorison sen täytyy ottaa huomioon nuorison taipumukset ja harrastukset ja käyttäköön niitä hyväkseen nuorison toimintojen suuntaviivoaj määrätessään — Mutta sen perusolemuksen rinnalle on syntynyt nuorisossa jotakin uutta, joka ennenkaikkea vaatii meitä käsittelemään nuoria toisella tavalla. Me emme tavoita heitä, jos me käsittelemme heitä niinkuin ennen. Ei mitään tätimäistä, ei alentuvaa ja huoltajan otetta. vaa reilua toverillisuutta, veljeilemätöntä toverillisuutta, luottamusta, yhteisvastuuntuntoa, avointa, myönteistä, iloista suhttautumista elämän ilmiöihin, enemmän työtä, kuin sanoja, ihanteitten kirkastamista. Se tarvitsee sankari[-]ihanteita, sankariesikuvia taistelun ja työn sankari-ihanteita, mutt[a] myös nuhteettoman ja hyvän ihmisen esikuvia.

Toverillisuus ja tasavertaisuus korostuivat myös muissa puheissa, mikä kertoo niiden todella olleen Forsiuksen hyviksi katsomia arvoja.

Lisäksi Forsius painotti tyttöjen ”uinuvan sosiaalisen taipumuksen herättämisen” tärkeyttä ja aktiivista osallisuutta omassa yhteisössään ja yhteiskunnassa. Suurena haasteena työssään Forsius koki olevan yleisen ”isänmaattoman hengen” paitsi nuorisossa, myös kansassa yleisestikin. Kasvatus tähtäsi paitsi maanpuolustukselliseen osaamiseen ja tahtoon, myös yleisellä tasolla myönteiseen maailmankatsomukseen, mistä hän kirjoittaakin puheessaan:

Ja aivan samoin kuin kodin valoisa ilmapiiri suuntaa lapsen elämää samoin tekee muukin kasvatustyö. Me tarvitsemme valoisaa voimakasta maanpuolustuskasvatusta. Siten me voimme kasvattaa mieleltään rohkeita, valoisasti ja myönteisesti maailmaan (ja elämään ihmisiksi) suhtautuvia, tunne-elämältään kin sopusuhtaisia maanpuolustajia.

Sodanjälkeiset vaiheet

Sodan päätyttyä Lotta Svärd -järjestö lakkautettiin ja Forsiuksen työ tyttötyönneuvojana päättyi. Yhteiskunnallinen aktiivisuus kuitenkin jatkui, ja Forsius saikin monialaisesta toiminnastaan paljon tunnustusta. Forsius vaikutti niin kunnallispolitiikassa, seurakunnassa ja kirkolliskokouksessa, eduskunnassa Kokoomuksen kansanedustajana, Kokoomuksen naisissa, raittiustyössä, Maatalouskerholiitossa, MLL:ssä kuin Punaisessa Ristissä sekä laajalti myös muualla yhteiskunnassa.

Agronomin koulutus tuli käyttöön, kun vuodesta 1942 lähtien Forsius hoiti omistamaansa Ratilan tilaa Vihdissä. Suomen Naisten Huoltosäätiön hallitukseen Forsius kuului 1961–1985. Lisäksi Forsius toimi Vihdin kirkonkylällä kukkakaupan osakkaana ja myöhemmin ainoana omistajana, Vakuutusyhtiö Auran hallintoneuvoston jäsenenä ja Oy Olkkalan johtokunnan jäsenenä.

Forsiukselle erityisen tärkeitä arvoja olivat maaseudun ja suvun perinteet sekä naisten poliittisen ja yhteiskunnallisen aseman parantaminen. Naisasia tärkeys näkyi esimerkiksi naispappeuden puolestapuhumisena ja Euroopan Naisten Liiton Suomen osaston hallituksessa toimimisena. Perinteitä Forsius piti yllä erityisesti toimiessaan Elli ja Artturi Hiidenheimon säätiön puheenjohtajana, Seimelän kotiteollisuuskoulun puheenjohtajana ja Helsingin käsityönopettajaopiston hallituksen jäsenenä sekä muissa maatalous- ja kotitalousalan järjestöissä.

Eiler Forsius menehtyi 1951, jolloin Saara Forsiuksesta tuli Vihdin Säästöpankin johtaja. Nainen pankkiirina oli vielä melko ennenkuulumaton asia, mutta tuttavansa rohkaisusta Forsius suostui tehtävään. Pankinjohtajan urallaan Forsius päätyi hieman yllättäenkin valtakunnan julkisuuteen. Tunnettu pankkirosvo Heino Hilarius Sorjonen yritti ryöstää Vihdin Säästöpankin 14.1.1954, jolloin Forsius neuvokkaana ihmisenä neuvotteli itsensä ulos tilanteesta ja pankki säästyi ryöstöltä.

On arveltu, että maine pankkiryöstäjän kovana vastuksena siivitti Forsiuksen poliittisen uran nousujohteista suuntaa: myöhemmin samana vuonna Forsius valittiin eduskuntaan Kokoomuksen riveistä, ja hän toimikin kansanedustajana vuoteen 1970 asti. Eduskunnassa Forsiuksella oli lukuisia luottamustoimia, joista presidentin valitsijamiehenä toimiminen vuosina 1962 ja 1968 lienee yksi tärkeimmistä hänen kontolleen annetuista valtiollisista luottamustehtävistä.

Poliittisilta näkemyksiltään Forsius oli varsin oikeistolainen ja myötäili puolueen päälinjaa. Erityisesti hän toimi kristillis–siveellisiä arvoja ja raittiuden ihanteita edistääkseen, ja hänellä oli selkeät näkemykset oikeasta ja väärästä ja ihmisen oikeuksista ja velvollisuuksista. Vielä viimeisen kansanedustajakautensa päätyttyä Forsius toimi joissakin luottamustoimissa.

Vuonna 1973 Saara Forsius muutti Helsinkiin ja 1983 Lahteen, jossa kuoli 86 vuoden iässä 5.8.1988. Läpi uransa Forsiuksen perimmäiset arvot ahkeruudesta tasavertaisuuteen ja yhtäläisiin oikeuksiin sekä toisaalta maaseudun ja suvun perinteiden arvostamiseen näkyivät hänen toiminnassaan hyvin. Kaikkiaan Forsius oli pidetty ja arvostettu ihminen, jota voidaan pitää yhtenä aikansa tärkeistä suomalaisista naisvaikuttajista. Erityisesti hänet muistetaan arvostavasta ja tasaveroisesta suhtautumisestaan nuoriin, joiden kanssa työskenteli Lotta Svärd -järjestön tyttötyönneuvojana. Muistiinpanoissaan Forsius on todennut, että elämä kuljetti häntä usein vaativiin tehtäviin, joiden edessä ei auttanut kuin pyrkiä tekemään parhaansa ja täyttämään velvollisuutensa niin hyvin kuin osasi.

Elämäkerran kirjoittaja: Edith Ylönen