Eskelinen Eeva-Liisa
Eeva-Liisa Eskelinen toimi lottana muonitusjaostossa.
Eeva-Liisa Eskelinen (os. Leskinen) syntyi 15.2.1917 Vaajasalossa, Kuopion mlk:ssa ja kuoli 1.9.2001.
Hän oli sukutilan emäntä, maanviljelijä ja käsityönopettaja kansakoulussa. Leskelän sukutilan (vuodesta 1689 saakka suvulla) kaikki naiset emäntä Sanni Leskinen ja tyttäret Eeva-Liisa, Helena ja Maija olivat lottia.
Eeva-Liisa toimi muonituslottana koulutus- ja muissa isoissa tapahtumissa.
Lotta Eeva-Liisa Leskinen ja ylikersantti Yrjö Eskelinen vihittiin 24.7.1938 Kuopion Vaajasalon Leskelän pihalla avioliittoon.
Morsian oli saanut kunnian kantaa lottakruunua juhlapäivänään. Kruunun saamiselle oli tarkat kriteerit ja säännöt.
Hänet määrättiin myös sodan aikana elintarvikepulan vuoksi Kansanhuollon tarkastajaksi maaseudun talojen viljojen ja eläinten kartoitusta ja tutkintaa suorittamaan lottana. Tämä oli varmaan maaseudun vihatuin tehtävä. Hän joutui kiertämään maataloissa ja tarkastamaan vilja-, peruna- yms. varastot, kellarit ja ilmoittamaan myös karjan lukumäärän. Välillä isäntä tuli kirveen kanssa ja ilmoitti, että tästä saat jos oven avaat. Niinpä saattoi 15 km hiihtomatka saada tyhjän perän. Ei päässyt helpolla pienten lasten äiti tuona aikana.
Sisartensa ja äitinsä kanssa hän järjesti kotonaan erilaisia ompelu-, käsityö- sekä leivontapäiviä rintamalle toimitettavia tarpeita varten. Siellä ommeltiin lumipukuja, suojapeittoja, neulottiin sukkia ja lapasia sekä leivottiin leipää ja kalakukkoja lähetettäväksi rintamalle.
Eeva-Liisa ompeli syntyneelle tyttärelleen Hilkalle, ”pikkulotalle”, lottapuvun tämän ollessa noin vuoden vanha. Hilkka syntyi 30.11.1939 kun sota oli syttynyt 27.11.1939.
Hilkan isä Yrjö oli ollut jo koko syksyn yh:ssa, jossa suojeluskuntalaisia koulutettiin. Sodan uhka oli leijunut maan yllä jo syksyn ajan. Koko sodan aikana Leskelässä ainoana miehenä oli pari vuotta myöhemmin syntynyt veli Martti ja lomilla joskus käymään päässyt isä Yrjö, joka onneksi sai palata rintamalta kotiin ilman haavoittumista maanviljelysten ja perheen pariin.
Yrjö ei kokemuksistaan lapsilleen kertonut, mutta he saivat tietää myöhemmin vanhempiensa kirjeenvaihdon myötä. Lottatyöstä Eeva-Liisa kertoi lapsilleen jotain ja siitä valtavasta työmäärästä, jolla hän säilytti henkisen tasapainonsa ja lopen väsyneenä sai nukuttua joskus jopa navetassa poikivaa lehmää vahtiessaan tai sikalassa porsimista valvoessaan. Saaressa asuen oli monia jo luonnon järjestämiä yllätyksiä. Elämä ilman sähköä, juoksevaa vettä, puulämmityksen ja Kallaveden ympäröimän upean maiseman, mutta usein niin vaarallisen ja vaativan sään rajoitteiden kanssa eläminen ei ollut helppoa mihinkään vuodenaikaan. Kuopioon pääsi talvella jäätä pitkin hevosella, kesällä moottoriveneellä ja rospuuttona usean päivän aikana ei millään turvallisesti. Tämän päivän ”valmiissa yhteiskunnassa” on lähes vaikea kuvitellakaan niitä hankaluuksia.
Eeva-Liisan Hilkalle ompelema lottapuku on nuken päällä kunniapaikalla Hilkan kodissa. Siinä näkyy myös Eeva-Liisan käsityönopettajan viimeisen päälle taitava työ kaiken muun työn ohessa.
Teksti ja kuvat Eeva Leinonen