Erkkilä Mirja
Mirja Erkkilä toimi pikkulottana Lohtajalla.
Emma Mirjam Erkkilä (os. Hietala) syntyi 22.3.1925 Lohtajalla ja kuoli 6.2.2019 Lohtajalla.
”Äitimme Emma Mirja(m) Erkkilä os. Hietala syntyi Lohtajalla, Keski-Pohjanmaalla Hanna ja Janne Hietalan yhdeksänlapsisen sisarussarjan seitsemäntenä. Hän kasvoi maaseudulla ja maalaistalossa, jossa kaikki lapset opetettiin osallistumaan jo pienestä pitäen talon töihin. Äidin kerrottiin olleen iloinen ja nauravainen lapsi, vaikka kokikin jo lapsena paljon surua ja läheisten kuolemaa. Lapsuutta varjostivat sen ajan sairaudet mm. keuhkotaudit ja tuberkuloosi, ja äiti menettikin lapsuudessaan ja nuoruudessaan jo neljä sisarustaan. Menetyksistä huolimatta leikkikavereita ja ystäviä löytyi lähinaapureista ja naurua ja kikatusta riitti joskus jopa yömyöhäiseen saakka.
Mirja oli 14-vuotias, kun talvisota alkoi, ja 19-vuotias, kun jatkosota päättyi. Sodan aikana hän toimi pikkulottana Lohtajalla. Lohtajalla Erkkilän koululla oli pikkulotta-kerho, jonka ohjaajana toimi paikallinen opettaja. Siellä oli ollut mukavaa. Kerhossa laulettiin, luettiin ja tehtiin talkootöitä. Talkootöinä ommeltiin saumoja ja virkattiin reunoja pyyhkeisiin. Pikkulotat osallistuivat myös kotirintamanaisten kehruuporukkaan. Kehruuporukassa pikkulottien tehtävänä oli muotoilla lampaan villaa niin, että kotirintamanaisten oli helppoa jatkaa villan kehruuta langaksi ja kutoa siitä sukkia rintamalle toimitettavaksi. Tämän lisäksi leivottiin leipiä ja niitä pakattiin myös rintamalle lähetettäväksi.
Äitimme meni naimisiin rakastamansa Niilon kanssa sodan päätyttyä vuonna 1946. Heidän rakkaustarinastaan kertovat myös sodanaikaiset kirjeet. Perheeseen syntyi seitsemän lasta. Me lapset saimme tuntea äitimme Mirjan iloisena, ahkerana ja sosiaalisena ihmisenä. Varmaankin hänen luonteenpiirteensä kantoivat häntä myös vaikeina sodan jälkeisinä vuosina. Kotiäidin tehtävien lisäksi hän toimi useita vuosia postinkantajana ja siivoojana. Hengelliset asiat olivat äidille tärkeitä. Hän osallistui monipuolisesti seurakunnan toimintaan ja oli hyvä laulamaan. Äiti eli tyytyväisenä omassa kodissaan vielä 20 vuotta isämme kuoleman jälkeen. Elämänsä loppuvuodet hän asui palvelutalossa, jossa hän sai mm. lempinimen ’Kurkikartanon kanttori’, ja sekös häntä nauratti ’makiasti’!”
Kirjoittaja on yksi Mirjan lapsista.
