Elina Lammentausta
Elina Lammentausta toimi kanttiinilottana Matkaselässä ja Rukajärvellä.
Elina Lammentausta os. Jaatinen syntyi 6.11.1918 Impilahdella, Mäkisalon saaressa ja kuoli 24.9.2006 Kuopiossa.
Elina Jaatinen, myöhemmin Lammentausta, toimi kanttiinilottana vuosina 1942-1944 Matkaselässä ja Rukajärvellä. Elina Jaatinen oli 21-vuotias talvisodan syttyessä 30.11.1939.
Pienestä pitäen Elina oli oppinut työntekoon, olihan hän ison maatalon tytär ja suuren, 11-lapsisen perheen toiseksi vanhin tytär Laatokan-Karjalassa. Koti sijaitsi Mäkisalon saaressa, Sortavalan saariston itäisellä reunalla, joka kuului Impilahteen. Kylään oli perustettu paikallinen lottaosasto neljä vuotta ennen talvisotaa. Elina liittyi lottajärjestöön Mäkisalossa, Impilahdella.
Elina Jaatinen oli töissä koko sota-ajan. Ensin hän joulukuussa 1939 nopeasti improvisoidussa evakuoinnissa huolehti perhekunnan karjan kuljetuksesta pohjoiselta Laatokalta Etelä-Suomen Kirkkonummelle yhdessä tätinsä Aino Häyhän kanssa.
Sitten joulun 1939 jälkeen kävi kutsu sota-ajan työvelvollisena Kokkolaan lentokonetehtaalle. Jaatisen perhe oli tuolloin evakuoitu länsirannikolle Kokkolan naapuriin Alaveteliin ruotsinkieliselle Pohjanmaalle.
Jatkosodan syttyminen vei Elinan syyskesällä 1941 isänsä Paavo Jaatisen ja kahden lähes aikuisen sisaruksensa, Lyylin ja Matin kanssa kotisaareen valmistelemaan perheen kotiinpaluuta.
Takaisin vallatussa Karjalassa oli vastassa puhdistus-, siivous- ja sadonkorjuuhommia. Niitä tehtiin kotisaaren Mäkisalon taloissa ja mantereen puolella isoisän paikalla. Ruokahuolto ja karjanhoito oli naisten vastuulla. Lisäksi taitavana puuseppänä tunnettu isä ja teini-ikäinen Matti korjasivat taloja, niiden ikkunoita sekä uuneja myös Sortavalan kaupungissa.
Omaan kotitaloonsa Mäkisalossa Elina ja Lyyli-sisko ovat päässeet asettumaan 20. lokakuuta 1941. Näin kertoo Elinan kotiväelleen Lapinlahdelle lähettämä kirje. Äiti ja pikkusisarukset olivat siellä evakossa.
Isä ja Matti-veli olivat kirjeen lähettämisaikaan rakennustöissä Sortavalassa. Perheen vanhimmat pojat eivät päässeet palaamaan Karjalaan ja töihin kotitilalle. 18-vuotias Eino kutsuttiin syyskuussa armeijaan ja jo joulun alla tuli käsky Rukajärven rintamalle. Vanhempi veli Hannes, armeijan kouluttama radisti, oli määrätty vaihteleville paikoille eri rintamille heti sodan alkumetreillä kesäkuussa 1941.
Elina oli tammikuun 1942 pakkasissa vastassa, kun Olga-äiti ja neljä pienintä sisarusta tulivat Mäkisaloon. Kuljetusvälineistä oli pulaa hevosten ollessa rintamalla ja vaatimattomissa oloissa riitti kohennettavaa. Keväällä käynnistyi kuitenkin uusi kasvukausi kylvötöineen. Vähitellen ihmisten ja kotieläinten ruokatilanne alkoi helpottaa.
Kaksi lottakomennusta:
Matkaselkä ja Rukajärvi
Syksyllä 1942 Elina Jaatinen otti vastaan ensimmäisen lottapestinsä. Lotta Svärd -järjestön keskusjohtokunnan Rajatoimisto määräsi hänet kanttiinilotaksi eli muonitustehtäviin Matkaselkään. Se sijaitsee jonkin matkaa Laatokasta pohjoiseen lähellä nykyistä rajaa. Siellä Elina toimi syyskuun puolivälistä seuraavan kesän alkuun eli 14.9.1942-4.6.1943.
Matkaselkä oli tuolloin keskeinen risteysasema ja usein vihollisen pommituksen kohteena. Sen kautta kulkenut Karjalan rata yhdisti keskeisiä Itä-Suomen kaupunkeja. Se kulki Viipurista Sortavalan kautta Joensuuhun.
Matkaselästä oli myös yhteys itään Suojärvelle ja sittemmin rataa jatkettiin Petroskoihin. Molemmissa sodissa Matkaselkä oli tärkeä sotalogistiikan keskus. Tiettävästi kaikki Maaselän kannaksen ja Syvärin rintaman sotilaat sekä muu Aunuksen suunnan sotaväki ja siviilit ovat kulkeneet Matkaselän kautta loma- ja sotilasjunakuljetuksissaan.
Kesät 1942 ja 1943 töissä kotona
Kesän 1942 ja 1943 Elina Jaatinen teki töitä kotitilallaan Mäkisalossa, Saaressa viljelytöistä huolehdittiin paljolti talkoilla vuoronperään kunkin talon pelloilla, Kaikki työvoima oli tarpeen, sillä nuoret miehet, kuten Elinan veljet olivat sodassa. Nuori Mattikin kutsuttiin väestönsuojelulain perusteella jo 17-vuotiaana siviilien ilmasuojelutehtäviin ja keväällä 1943 koitti 18-vuotiaalle asepalvelus Laatokan rannikkotykistörykmentissä.
Seuraavan lottamääräyksen Elina Jaatinen sai syksyllä 1943 Rukajärvelle Rajajääkäripataljoona 6:een. Tämä lottakomennus alkoi 2. lokakuuta 1943 ja päättyi vasta seuraavan vuoden syksyllä, 23. marraskuuta 1944.
Hän oli kuitenkin lomalla Rukajärveltä heinäkuussa 1944 ja evakuoimassa kotia jatkosodan viimeisenä kesänä. Elina ja isänsä poistuivat kotoa viimeisinä perheestään 14. heinäkuuta 1944.
Muonitustehtävissä jo ennen sotaa
Tarkkaa tietoa Elinan liittymisestä Lotta Svärd -järjestöön ei ole. Hänen kotikyläänsä Mäkisaloon oli perustettu paikallinen lottaosasto neljä vuotta ennen talvisotaa kesällä 1935. Saman vuoden alusta kylä oli liitetty Impilahteen, ja sikäläinen yhdistys oli vieraillut Mäkisalossa kyläsosaston perustamista varten. Perustava kokous pidettiin elokuussa Jaatisten naapuritalossa Väinö Tervosella.
Ehkä Elina oli jo tuolloin, vielä alaikäisenä, saanut kipinän lottatyöhön. Joka tapauksessa hän oli muonitustehtävissä Impilahden kirkolla seurakunnan 300-vuotisjuhlassa heinäkuussa 1938. Juhlan tarjoilusta huolehtivat lottapukuiset naiset ja valokuvassa Elina on yksi heistä.
Syksyn 1939 ylimääräisten harjoitusten aikaan Elina oli määrätty auttamaan muonituksessa Pellotsaaren varuskuntayksikössä, joka sijaitsi Mäkisalon naapurisaaressa.
Kutsu töihin naapurisaareen tuli puhelinsoitolla koululle. Tästä kertoo nuorempi sisko, koululainen Iida Jaatinen (s. 1930): ”Minun talvisotani alkoi oikeastaan jo lokakuussa 1939 ylimääräisten harjoitusten aikaan. Minun piti juosta koulun ja kodin väliä viemässä viestiä Elina-siskolle Pellotsaareen menosta. Milloin piti mennä muonittamaan, milloin tuli käskyn peruutus. Ihmettelen, ettei kutsua soitettu kotini naapuriin Tervoseen, joka olisi ollut lähempänä kuin koulu. Soiton tullessa Elina saattoi olla pellolla töissä ja minä sieltä häntä hakemaan.”
Myös Pellotaaressa otetussa valokuvassa Elinalla on päällään lottapuku.
Ansiomerkit ja rintamatunnus
Palvelusta isänmaan hyväksi Suomen puolustusvoimain ylipäällikkö Mannerheim on myöntänyt Elina Jaatiselle II luokan vapaudenmitalin vuonna 1944. Perustelu on ”Ansioistanne sodassa.”
Tasavallan presidentti Urho Kekkonen myönsi 1957 rouva Elina Lammentaustalle sodan 1941-1945 muistomitalin ”Maan puolustuksen hyväksi suorittamastanne palveluksesta”.
Rintamille ja sotatoimialueelle palvelukseen määrättyinä olleet naisetkin, mm. lotat, ovat vuodesta 1978 lähtien voineet hakea rintamapalvelutunnusta. (Miehille näitä tunnuksia alettiin myöntää 1960-luvun lopulla). Puolustusministeriön veteraanitunnuslautakunta on myöntänyt Elina Lammentaustalle rintamapalvelutunnuksen syksyllä 1978.
Sodan jälkeen Elina Jaatinen avioitui Rukajärvellä tapaamansa oikeustieteen ylioppilas Reino Lammentaustan kanssa. Häät pidettiin kesällä 1945 Muuruvedellä, jonne Elinan vanhemmat Paavo ja Olga Jaatinen olivat vähitellen perustamassa kotia Konttisuolle. Kylmän tilan käyttöönotto alkoi kaivon kaivamisella ja aitausten pystyttämisellä kotieläimille. Väliaikainen kotimökki sinne valmistui 1946.
Elina ja Reino Lammentausta asettuivat asumaan Lempäälään ja he saivat kolme lasta. Sieltä perhe palasi Muuruvedelle ja lasten varttuessa Elina aloitti työskentelyn läheisen kansakoulun keittäjänä. Sittemmin perhe muutti Kuopioon, jossa lapset kirjoittivat ylioppilaiksi, ja äiti teki töitä keittäjänä ravintoloissa.
Elina osallistui Kuopiossa rintamanaisten yhdistystoimintaan. Lapset perheineen ovat asuneet sekä Kuopiossa että eteläisessä Suomessa ja joissakin vaiheissa työ on vienyt heitä eri puolille maailmaa.
Elina sai elää pitkän elämän ja menehtyi Kuopiossa lyhyen sairauden jälkeen 24. syyskuuta 2006 ollessaan 87-vuotias.
Esittelyn lähetti Aira Saloniemi.