Eho Wilma
Wilma Eho toimi lottana muonitusjaostossa ja lääkintäjaostossa.
Wilma Eho (o.s. Tikkala) syntyi Lapinjärvellä 11.7.1922. Wilman perhe muutti Hämeeseen, kun tytär oli vielä alle kouluikäinen. Hän liittyi pikkulottiin 13-vuotiaana vuonna 1935, jolloin toiminta alkoi kotipaikalla Hämeenlinnan mlk:ssa. Vuonna 1939 Wilman ollessa 17-vuotias hän pääsi ”isoihin lottiin” eli Puistomäen lottayhdistyksen jäseneksi. Samana vuonna ylimääräisten kertausharjoitusten aikana kaikki varuskuntakaupungin koulut täyttyivät reserviläisistä ja Wilman koulunkäynti keskeytyi. Myös lotilla alkoivat tuolloin tositoimet. Wilma oli talvisodan ajan muonituslottana, jonka jälkeen kävi oppikoulun viidennen luokan loppuun ja aloitti sen jälkeen emäntäkoulun Orimattilassa.
Jatkosodan alkaessa Wilma kävi lottien lääkintäkurssin Lepaalla. Ensimmäinen komennus lääkintälottana oli Lappeenrannan venäläisten sotavankien sairaalassa. Neljän kuukauden yhtäjaksoinen palvelus kävi nuorelle lotalle liian raskaaksi ja hän pyysi päästä takaisin kotikaupunkiin. Wilma toimi jonkin aikaa Hämeenlinnan lääninsairaalassa ja Ahveniston parantolassa yökkönä ja päivätyössä Keskuskansakoulun sotilassairaalassa. Sitten Lotta Svärd Kanta-Hämeen piiristä esitettiin hänelle komennusta Äänislinnaan (eli Petroskoihin). Komennus sotasairaalan korva-, nenä- ja kurkkuosastolla kesti 4 kuukautta. Silloin Wilmalle tuli tieto emäntäkoulun jatkumisesta. Emäntäkoulua seurasi vuoden kotitalousharjoittelu Padasjoella Ansion kartanossa ja sen jälkeen opinnot Järvenpään Kotitalousopettajaopistossa. Kotitalousopettajaksi Wilma valmistui vuonna 1945. Lottatyöt jatkuivat ennen järjestön lakkauttamista, sillä opiskelijat avustivat mm. sotainvalidiperheitä perunannostossa ja olivat evakuoimassa Porkkalaa ennen sen luovutusta venäläisille.
Wilma tutustui opiskeluaikana tulevaan mieheensä Eero Ehoon, joka opiskeli samaan aikaan tien toisella puolella olevassa maamieskoulussa. Häät vietettiin kesällä 1947. Perheeseen syntyi kolme tytärtä ja kaksi poikaa. Ennen avioitumista ja ryhtymistä Rientolan tilan nuoreksi emännäksi Tuusulan (silloisen Hyvinkään mlk:n) Jokelaan Wilma toimi kahden lukukauden ajan Kauhajoen kotitalousopiston kodinhoidon opettajana. Lasten vartuttua ja Wilman saatua kotitalousharjoittelijoita, hän siirtyi uudestaan työelämään. Hän oli Hyvinkäällä Sveitsinrinteen yhteiskoulun ja myöhemmin peruskoulun kotitalousopettaja vuosina 1962 – 82. Koulumaailmaan hän tutustui laajemminkin mm. Jokelan yhteiskoulun johtokunnassa ja naistoimikunnan puheenjohtajana sekä Järvenpään Kotitalousopettajaopiston johtokunnassa.
Wilma oli aktiivinen myös kunnalliselämässä ja järjestötoiminnassa. Hän oli mm. silloisen Hyvinkään mlk:n valtuustossa ja terveyslautakunnassa, Osuusliike Tehon hallintoneuvostossa sekä paikallisen osuuspankin johtokunnassa. Alueliitoksen jälkeen hän toimi mm. Tuusulan kirkkovaltuustossa ja -neuvostossa. Pitkäaikaisinta oli työ Maa- ja kotitalousnaisissa, alkaen perusjärjestöstä vuodesta 1947 alkaen, sitten Uudenmaan piirin puheenjohtajana ja lopuksi koko valtakunnallisen järjestön puheenjohtajana. Siinä tehtävässä hän oli yhtäjaksoisesti yhdeksän vuotta vuodesta 1978 lähtien. Maan suurimmassa naisjärjestössä oli tuolloin noin 135 000 jäsentä. Puheenjohtajuutensa aikana hän toimi myös kaksivuotiskauden Pohjolan Maalaisnaisten puheenjohtajana.
Wilma aloitti luottamustoimensa Uudenmaan Maatalouskeskuksen johtokunnan jäsenenä 1970-luvulla. Vuodesta 1979 lähtien hän oli Maatalouskeskusten Liiton johtokunnassa. Vuonna 1987 hänelle myönnettiin liiton korkein tunnustus, kultainen ansiomerkki. Samana vuonna Tasavallan presidentti myönsi hänelle myös opetusneuvoksen arvonimen. Wilma toimi aktiivisesti myös Uudenmaan Käsi- ja kotiteollisuusyhdistyksessä, jonka kunniajäseneksi hänet kutsuttiin vuonna 1990.
Wilma on toiminut aktiivisesti myös maanpuolustusjärjestöissä, mm. varapuheenjohtajana valtakunnallisessa Rintamanaisten liitossa. Vuonna 2011 Wilma ja Eero Eho valittiin Järvenpään Seudun Sotainvalidien kunniajäseniksi osoituksena puolisoiden toiminnasta rintamamiesten ja lottien hyväksi. Hän sai 4. luokan vapaudenristin vuonna 2003 ja vuonna 2007 jalkaväenkenraali Adolf Ehrnroothin rahaston tunnustuspalkinnon ansiokkaasta toiminnasta maanpuolustuksen ja veteraanien hyväksi.
Wilma Eho siunattiin haudan lepoon 11.7.2012 eli samana päivänä, jolloin hän olisi täyttänyt 90 vuotta.