Brander Helvi
Helvi Brander toimi lottana pääasiassa toimisto- ja viestijaostossa.
Helvi Regina Brander (o.s. Junnonen) syntyi 13.5.1921 Petrogradissa (Pietari), jonne perhe oli jäänyt vallankumouksen takia jumiin. Isä oli Suomen asemalla työssä ja äiti palveli ylhäisön perheissä. Päästyään takaisin Suomeen vuoden 1921 lopussa perhe päätyi monien vaiheiden jälkeen Suojärvelle, jonka keskukseen Suvilahteen rakennettiin suurten uhrausten ja ponnistusten jälkeen oma talo.
Isänmaallisen kasvatuksen saanut Helvi liittyi 1933 paikkakunnan pikkulottiin ja oli innokkaasti mukana sen tarjoamissa monissa toiminnoissa kuten kuorolaulussa, voimistelussa ja matkailussa. Täytettyään 18 vuotta Helvi liittyi 1939 Lotta Svärd -järjestöön. Päästyään syksyllä 1939 Sortavalan kauppakouluun, hän joutui kuitenkin hyvin pian toteamaan, että koulu suljettiin kiristyneen kansainvälisen tilanteen vuoksi. Hän auttoi sotilaita Suojärven lähellä mm. kahvin kaadossa, kunnes tuli tieto marraskuussa, että koulu voisi jatkaa. Talvisota kuitenkin alkoi muutaman päivän kuluttua ja Helvi ei tiennyt mitään omaisistaan. Heidän talonsa oli palanut jo sodan kolmantena päivänä. Perhe löytyi Kiteeltä. Helvi lähti myöhemmin auttamaan rautateillä olevaa isäänsä Sortavalaan ja joutui kokemaan sodan julmuuden 2.2.1940, kun vihollisen suuri ilmahyökkäys Sortavalaan pakotti hänet pelkäämään lumikuopassa ja perunakellarissa tuntien ajan. Parikymmentä ihmistä kuoli.
Sodan jälkeen perhe muutti Viinijärvelle, jossa Helvi pääsi lottakanttiiniin ruokapalkalla, mutta tätä kesti vain kuukauden. Välirauhan painostavana ja ankeana aikana Helvi lähti Lieksaan. Aluksi hän oli osuusliikkeen kangasosastolla kesäapulaisena, mutta syksyllä hän pääsi Sarkalassa sijaitsevaan pataljoonan esikuntaan konekirjoittajaksi, vaikka hän osasi koneella kirjoittamista vain ”nimeksi”! Hänet siirrettiin 1.4.1941 Linnoitustoimiston tiliosastolle. Samaan aikaan hän kävi lottakurssia, jonka päätteeksi annettiin Lieksan kirkossa 18.5.1941 juhlava lottalupaus.
Jatkosodan alettua muodostettiin Linnoitusrakennuspataljoona 421, jonka mukana Helvi lähti aluksi Itä-Karjalan Repolaan, josta joulukuun puolivälissä siirryttiin aikaisemmin syksyllä vallatulle Rukajärvelle. Helvi komennettiin Rukajärveltä 25 km:n päässä Ontajärven vieressä sijaitsevalle Roksjärvelle ja siellä hän joutui 2.9.1942 elämänsä kovimpaan paikkaan, kun venäläinen sotilasosasto oli vähällä yllättää nukkuvat suomalaiset, mutta onneksi suomalainen autokolonna oli ajanut paikalle erehdyksessä ja havainnut outoja veneitä 15 kpl järven rannassa klo 4:35 sekä hälyttänyt apua rajapataljoonasta. Kovan taistelun jälkeen venäläisiä kaatui 150 ja suomalaisia 10. Haavoittuneita oli noin 30. Helvikin joutui antamaan ensiapua monille vaikeasti haavoittuneille sotilaille. Erään sotilaan aivot valuivat hänen käsilleen!
Helvi tutustui Rukajärvellä sinne palvelukseen tulleeseen diplomi-insinöörí Ragnar Branderiin, jonka kanssa solmittiin avioliitto 28.5.1944. Sitä edellisen talven hän jatkoi opintojaan Joensuun kauppaopistossa, josta hän viikkoa ennen häitä palasi entiseen yksikköönsä kirjeenvaihtajaksi. Venäläisten 9.6. alkaneen suurhyökkäyksen seurauksena tilanne muuttui dramaattisesti ja juhannuksena alkoi suomalaisten evakuointi Rukajärveltä kohti Suomea valtavassa sateessa ja myrskyssä tykistön pauhun saattelemana. Välietappina oli Repola kesän ajan. Välirauhan jälkeen syyskuussa Helvi sai vielä komennuksen Lieksaan valmistelemaan Li.RP. 421:n arkiston luovutusta Sota-arkistolle. Kaikkiaan Helvi palveli isänmaata yli kolme vuotta usein lähellä etulinjaa monia vihollisen kovia hyökkäyksiä kokien.
Sodan jälkeen asuinpaikkoja oli monia johtuen aviomiehen työuran kehityksestä. Perheeseen syntyivät lähivuosina poika ja tytär, jolloin asuttiin jo Torniossa. Tornion kaksi kautta päättyivät 1967, jolloin tuli muutto Oulun kautta Helsinkiin. Helvi harrasti monia asioita: musiikin kuuntelua ja konserteissa käyntiä, hän oli jo nuoruudestaan lähtien ollut innokas elokuvan ystävä, teatteri oli lähellä hänen sydäntään, hän opiskeli itseopiskeluna monia kieliä ja viimeisinä vuosikymmeninä hän matkusteli Euroopassa ja jopa USA:n 200-vuotisjuhlan aikaan 1976 hän oli tässä maassa. Helvi kirjoitti matkoistaan laajat matkakertomukset. Hän luki valtavasti ja oli erityisen kiinnostunut historiasta. Hän oli taitava kirjoittaja, joka aktiivisesti lähetti kannanottojaan sanoma- ja aikakauslehdille, etupäässä Karjala-aiheisille. Hänen muistelmistaan ja kirjoituksistaan toimitti hänen poikansa Torsten postuumisti 2013 kirjan nimeltä Ikuinen evakko‒Helvi Branderin (o.s. Junnonen) elämä ja kirjoitukset.
Helvi sai 1944 II luokan vapauden mitalin. Tämän lisäksi hän sai talvi- että jatkosodan muistomitalit, Lottamuistomitalin 1994, Karjalan Liiton pronssisen ansiomerkin 1999. Lisäksi hänellä oli Pikkulottaneula, Lotta-Svärd merkki numero 106459 sekä toimistolotan kangasmerkki.
Helvi Brander kuoli 5.7.2009.
