Ala-Järvenpää Toini
Toini Ala-Järvenpää toimi lottana toimisto- ja viestijaostossa Räisälässä.
Toini Maria Ala-Järvenpää (os. Virolainen) syntyi Räisälässä 25.6.1919 Maria (os. Matikka) ja Tuomas Virolaisen kolmilapsiseen perheeseen.
Sodan alkaessa Toini oli viestilottana Räisälän Myllypellon puhelinkeskuksessa. Hänen kohdalleen sattui merkittävä työvuoro 30.11.1939, jolloin ”vihollinen ylitti rajan klo 6.00 kautta koko linjan ampuen kaikilla tuliaseilla ”. Raudun ja Metsäpirtin paloista johtuva leiskuntaa ja tykkien jylinä säilyi muistoissa koko elämän.
Jouluaattona 1939 äiti talutti karjan kahden kilometrin matkan isänsä kanssa Myllypellon rautatieasemalle, jossa se lastattiin junaan. Lehmät pysyivät ilman naruja yhdessä ja kuin ymmärtäen vaaran menivät vastuksitta junaan. Muu perhe oli evakuoitu jo aiemmin.
Toini oli välirauhan ajan Kemijärven sotilaskeskuksessa, jonka peitenimeksi hän muisti ”Korpi”. Kun jatkosota alkoi ja Räisälä vallattiin, hän anoi siirtoa kotipuoleen ja saikin sen. Lottatehtävät vaihtelivat jatkosodan aikana. Mieleen jäi mm. kanttiini nimeltään Lottamotti, jossa hänkin toimi. Siellä vieraili sotilaiden omaisia.
Sota-aikaan kuuluivat järkyttävät kokemukset kasapäin olleista kaatuneista. Toini kuvasi, että ruumiit olivat kuin kalat, jotka oli kuormasta pudotettu. Oman rakkaan veljen saattaminen sankarihautaan Räisälän kirkkomaahan oli yksi Toinin raskaimmista sotamuistoista.
Toini kohtasi kiikoislaisen miehensä Kaukon sodan aikana. Ilman Toinin lotta-aikaa näin ei ehkä olisi tapahtunut. Yhteinen elämä jatkui Satakunnassa maatilan töiden parissa. Perheeseen syntyi kolme tytärtä. Toini ja Kauko jakoivat elämänkumppaneina yhteisiä kokemuksia sinäkin aikana, kun ei ollut mahdollista ulkopuolisille sota-ajan asioista puhua. Kauko kuoli vuonna 1995. Toini nukkui pois omassa kodissaan huhtikuussa 2007.
Toinin itse kirjoittama runo kuvastaa hänen tuntojaan:
”Nyt kun aikaa on, niin yhä muistelen
aatokseni kulkee aikaan entiseen.
Tupaan astun, oven hiljaa aukaisen
kulunutta ovenpieltä hyväilen.
Taaskin keinutuoliin vaivun mietteisiin
unenratsun laitan jälleen valjaisiin.
Muistoihini vuodet palaa
kotitanhuville kuljen salaa.”