Sulosaari Aili
Aili Sulosaari toimi lottana toimisto- ja viestijaostossa ja muonitusjaostossa.
Lotta Aili Sulosaari (os. Pulakka) syntyi Vpl Pyhäjärvellä 14.12.1917. Aili oli Pulakan seitsemän lapsisen sisarussarjan toiseksi vanhin. Sisarukset jäivät varhain orvoiksi. Aili oli 11-vuotias, kun heidän äitinsä kuoli ja isän kuollessa Aili oli viikkoa vaille 18. Sisaruksista vanhin, Viljo kaatui sodassa elokuussa 1941.
Ailin elämästä on Aino Tuloisela kirjoittanut kirjan ”Aili Maria” ja se on julkaistu vuonna 2006. Kirjaa varten Aili itse kirjoitti elämästään VPL Pyhäjärven Noitermaassa sodan uhatessa seuraavaa:
”Sitä mukaa kun vartuimme, liityimme Marttoihin ja Nuorisoseuraan, Raittiusseuraan, Lottiin ja Suojeluskuntaan. Kävimme pitämässä ohjemallisia iltamia Lottien ja suojeluskuntalaisten kanssa ainakin Kokkolinnassa, Sortanlahdessa Sakkolassa, Tiitualla Haparaisissa. Haparaisissa kävimme rekikyydillä ja hevosvoimalla.
Kotimme oli myös nuorten kohtaamispaikka, tien laidassa keskellä kylää oli hyvä poiketa. Lottien kanttiini oli osuuskaupan lähellä. Lotat vuorottelivat työssä vuorollaan. Sitten kesällä 1939 alkoivat kylässämme ja tietysti koko Kannaksella linnoitustyöt. Ruokapiste oli koulun rannassa, jossa oli kenttäkeittiö, jossa kävin töissä. Linnoitusmiehiä oli majoitettu myös taloihin. Meidän vintissämmekin asui pari miestä kerrallaan. Sitten syksyä kohden alkoivat sodan uhkapilvet lisääntyä taivaalla, alkoi yyhoon aika. Minun kotiini perustettiin Lottakahvila, koska asuimme aivan kylän keskustassa. Meillä oli iso tupa ja olimme kaikki nuoria, joten jaksoimme kestää hälinää enemmän kuin jos olisi ollut vanhempaa väkeä. Syys-lokakuun vaihteessa v. 1939 alkoi harmaapukuisia miehiä kulkea ohi, samoin ylimääräisiä junia.
Minut määrättiin viestintälottiin. Kävin harjoittelemassa Noitermaan keskuksessa. Se oli 50 numeron keskus. Kanttiini oli auki aamusta kahdeksasta iltaan yhdeksään. Useana iltana viikosta aloimme tehdä joukolla piiraita. Oli se rattoisaa touhua, kun sitten iltapalaksi söimme lämpimäisiä. Ylimääräiset piiraat myimme kanttiinissa. Jo aivan ensimmäisinä päivinä saapui kanttiiniin minunkin kohtaloni, sotilas, kersantti Sulosaari Saarijärveltä! Hän oli kotoisin Hämeen Koskelta, oli toimessa maataloustyön johtajana.
Marraskuun puolenvälin jälkeen ryhmä komennettiin Sakkolan Taipaleen suuntaan ja alkoi niin kutsuttu liikekannallepano. Minä olin muutaman viikon asumassa Pyhäjärven koululla. Sieltä siirrettiin Saaprun kylään. Asuimme talossa ja keskus oli vähän matkan päässä metsikössä korsussa maan alla. Keskuksen nimi oli Lammi. Tämä oli tällä lohkolla viimeinen korsu, jossa oli lottia työssä. Tien toisella puolella oli Saaprun koulu, jossa myös lotat pitivät kanttiinia. Taipaleen joelle oli tästä matkaa noin 8 kilometriä. Meitä asui samassa majapaikassa noin kymmenkunta henkeä. Lottia oli neljä.
Sitten valkeni 13.3. maaliskuun pakkasaamu. olin juuri menossa korsuun työvuorooni. Vastaan tuli tiellä Viitasaaren kanttori. Hän otti kellon taskustaan. Siinä seisoimme ja kuuntelimme kuinka kova jytinä lakkasi ja yhtäkkinen outo hiljaisuus tuli tilalle. Oli se ikimuistoinen tilanne ja hetki. Se oli tiistai 13.3.1940 klo 11.
Minä pääsin siviiliin heinäkuun viimeinen päivä 1940. Meidät piti vihkiä elokuun lopulla, mutta Matti sai loman vasta syyskuussa, joten vihkipäivä oli Mäntässä 8.9.1940.
Olimme vihkimisen jälkeen Putulassa muutaman päivän, sitten linja-autolla Lappilaan noin 40 km. Sitten junalla Rautjärven Miettilään, jonne Matti oli määrätty rajavartioston valvontatehtävään. Miettilän asemalta oli ensimmäiseen asuntoon 9 km matka. Aseman seinustalta saimme miesten pyörän. Sen tarakassa pyyhälsimme lopun häämatkasta!
Saimme asunnon Lankisen avarasta vintistä ja minä pääsin samalla takaisin J.r.7. leipiin. Ii pisteen porukassa oli yksi majuri, yksi luutnantti, yksi vänrikki, yksi ylikersantti (mieheni oli ylennetty kersantista ylikersantiksi) ja kaksi alikersanttia. Toisessa päässä taloa oli jokin toimisto.
Vieläkin minä ihmettelen kuinka minä pystyin sellaisissa oloissa tekemään ruokaa, joka upseereillekin kelpasi. Sain vielä hyvän todistuksenkin majurilta, joka paperi on matkan varrella hukkunut. Jotain tähän tapaan siinä luki, että Lotta Sulosaari teki hyvää ja vaihtelevaa ruokaa ja suorastaan ihmeen halvalla.”
Ailille ja Matille syntyi kaksi poikaa. Isä ei nähnyt koskaan nuorinta poikaansa. Hän sai kyllä tiedon poikansa syntymästä ennen kaatumistaan Ihantalan taisteluissa 29.6.1944, ruumiin jäädessä taistelukentälle.
Sotaleski Aili Sulosaari sai asevelitontin Koski HL:stä, Kaunismäki, johon rakennettiin perheelle koti. Aili kasvatti yksin pojat. Toimeentulon hän sai taitavana kotiompelijana ja myöhemmin hän piti vaatetusliikettä.
Aililla oli aina valoisa ja iloinen luonne. Ihailtavalla tavalla hän selvisi elämänsä vastoinkäymisistä ja osasi suhtautua kaikkeen optimistisesti ja kannustaen.
Ailin elämä päättyi Suomen Suven päivänä 26.6.2010.