Meteorologi Seija Paasosen Taivasta vartioivat naiset -kirja kertoo jatkosodan säälotista ja nuorten naisten elämästä sodan keskellä
Tietokirjailija ja meteorologi Seija Paasonen houkutteli luentoiltaan lukuisia säälottien tarinasta kiinnostuneita.
Taivasta vartioivat naiset on kunnianosoitus jatkosodan ajan säälotille – pienelle ja erikoiskoulutetulle, mutta useimmille tuntemattomaksi jääneelle lottajoukolle.
Tietokirjailija ja meteorologi Seija Paasonen houkutteli Lottamuseon Lottaperinneyhdistyksen järjestämään luentoiltaan lukuisia säälottien tarinasta kiinnostuneita. Paasonen kertoi luentoillassa uudesta kirjastaan Taivasta vartioivat naiset – Säälotat 1940–1944. Kirja esittelee suomalaisen sotahistorian vähemmän tunnetun, mutta tärkeän luvun. Teos nostaa esiin säälottien pienen ja erikoiskoulutetun joukon, jonka työ osaltaan vaikutti merkittävästi sotatoimien suunnitteluun ja toteutukseen.
Sotilassääpalvelu oli myös jatkosodan aikana keskeinen osa sodankäyntiä. Sää vaikutti sotatoimiin maalla, merellä ja ilmassa – sillä oli merkitystä niin tiedustelulle kuin operaatioiden suunnittelulle ja joukkojen siirroille. Luotettava sääennuste saattoi ratkaista operaatioiden onnistumisen tai epäonnistumisen, joten sotilassääpalvelun merkitys oli sodanjohdolle suuri.
Mitä säälotalta vaadittiin?
Vain muutama sata nuorta naista sai sotavuosina erikoiskoulutuksen sotilassääpalveluun. Säälotat seurasivat taivasta, tekivät säähavaintoja, laativat, salakirjoittivat ja purkivat sääsähkeitä, piirsivät sääkarttoja, muutamat myös ennustivat säätä. He tukivat työllään operaatioiden suunnittelua usein ankarissa oloissa ja kaukana kotoa. Siksi säälotalta edellytettiin sopeutuvuutta, kestävyyttä, hyviä unenlahjoja sekä tiettyä osaamista. Koulutukseen valittiin etenkin fysiikan opettajia, yliopisto-opiskelijoita, lukiolaisia sekä ilmavalvontalottina toimineita naisia.
Koulutuksia järjestettiin vuodesta 1940 aina vuoden 1944 marraskuulle. Koulutukset olivat suhteellisen lyhyitä eikä koulutuksen jälkeen ollut aikaa harjoitella, vaan komennuksille lähdettiin vähin opein. Säälotat työskentelivät mm. sääpalvelukeskuksessa Helsingissä, Päämajan säätoimistossa Mikkelissä sekä sääpalveluasemilla ja -havaintoasemilla eri puolilla Suomea ja valloitettua aluetta.
Paasosen kirja nostaa esiin vähäiselle huomiolle jääneet säälotat
Paasosen kirjan keskiössä ovat nuoret säälotat ja heidän kokemuksensa sodasta. Kirjeet, päiväkirjat ja haastattelut vievät lukijan lähelle säälottien arkea – komennukset syrjäisillä havaintoasemilla ja vastuullinen työ olivat täynnä yhteisöllisyyttä, pelkoa ja toivoa. Erityisen merkittävä aineisto teoksessa ovat säälotta Rauni Purasen kirjeenvaihto ja päiväkirjat, jotka tarjoavat intiimin ja koskettavan näkymän nuoren naisen elämään sodan keskellä.
Ilmavalvontalottien työn merkitys tunnetaan laajasti, mutta säälottien tarina on jäänyt suurelle yleisölle pitkälti tuntemattomaksi. Useissa lottia käsittelevissä teoksissa heidät on mainittu vain ohimennen. Paasosen kirja korjaa tämän puutteen ja laajentaa samalla käsitystä naisten roolista sodassa. Lottien työ ulottui myös teknisiin ja vaativiin asiantuntijatehtäviin.
Taivasta vartioivat naiset on kunnianosoitus säälottien rohkeudelle, osaamiselle ja hiljaiselle työlle, joka jäi vuosikymmeniksi varjoon. Samalla se on tarina nuoruudesta poikkeusoloissa – ystävyydestä, vastuusta ja siitä, millaista on kasvaa aikuiseksi sotaa käyvässä maailmassa, jossa tulevaisuus on epävarma.
Paasonen on nähnyt meteorologin työn kehityksen käsin piirtämisestä automaatioon
Pitkän uran meteorologina tehneen Paasosen kirja kuvaa myös sodan aikaisen sääpalvelun toimintatapoja. 1940-luvun sotavuosina sääpalvelun työkaluja olivat ihmisen tekemän havainnot, käsin piirretyt kartat sekä puhelimella tai radiolla välitetyt sääsanomat. Sotavuosien jälkeisinä vuosikymmeninä sääpalvelu jatkoi kehittymistään, ja viime vuosikymmenten aikana siitä on tullut automaattisten säähavaintoasemien, säätutkien, satelliittikuvien ja tietokonemallien myötä yhä tarkempaa ja laadukkaampaa.
Yleisradiossa pitkään työskennellyt Seija Paasonen on nähnyt, kuinka sääpalvelu on Suomessa vuosikymmenten aikana kehittynyt.
”Omat 1980-luvun alkupuoliskolle ajoittuneet meteorologian opintoni osuivat vaiheeseen, jossa nykymuotoiseen sääpalveluun oli vielä matkaa. Moni meistä työskenteli opintojen ohessa ennen meteorologin tehtäviin siirtymistään säähavainnontekijöinä ja kartanpiirtäjinä” Paasonen muistelee.
”Tarkkailin taivaan ilmiöitä, tein säähavaintoja, viestitin sääsanomia ja piirsin sääkarttoja. Kirjaa tehdessäni huomasin, että näihin tehtäviin saamani koulutus muistutti monin osin säälottien 40 vuotta aikaisemmin saamaa koulutusta. Säähavaintokoulutuksen ja -työn kautta koen saaneeni hyvän käytännön tuntuman ilmakehän ilmiöihin sekä elämänmittaisen kiinnostuksen taivaan tarkkailuun.”
***
Seija Paasonen on tietokirjailija ja Yleisradiossa pitkään työskennellyt meteorologi. Hänen aiemmin julkaistuja teoksiaan ovat mm. Sää (WSOY 2001), Pois Espanjan edestä – YLEn tv-sää 1959–2009 (Karttakeskus 2009), Taiteilijoiden taivaat meteorologin silmin (Maahenki 2018).
Seija Paasosen kirjan Taivasta vartioivat naiset — Säälotat 1940–1944 voi hankkia Museokauppa Lottapuodista tai tilata kustantamon verkkosivuilta(siirryt toiseen palveluun).