von Pfaler Maria

LottaOrganisaatio ja kunniajäsenet Helsingin Yliopiston pienoiselämäkerratLotta Svärdin rakentajat 2026Varusjaosto

Maria von Pfaler edusti Lotta Svärdin perustamiskokouksessa Pohjolan lottapiiriä.

Maria (Mascha) Mitrofanoff, sittemmin von Pfaler (1877–1948), kuului niihin varhaisiin koulutettuihin suomalaisnaisiin, jotka 1900-luvun alkuvuosikymmeninä nousivat merkittäviin järjestöllisiin ja yhteiskunnallisiin tehtäviin. Hänen elämäntyönsä rakentui kahden toisiinsa kytkeytyvän mutta sisällöllisesti erillisen kokonaisuuden ympärille: Lotta Svärd -järjestön Pohjolan piirin johtamiseen sekä Peräpohjolan tuberkuloosin vastustamistyöhön.

Maria Mitrofanoff syntyi 28. syyskuuta 1877 Laihialla. Hänen vanhempansa olivat kauppias Ivan Mitrofanoff ja Maria Hukkainen. Hänen isänsä oli Vienan Karjalasta kotoisin oleva menestynyt liikemies, jolla oli kauppaliikkeitä ympäri Pohjoismaita, ja myös suvussa oli useita tunnettuja liikemiehiä. Geneanet-sukutietopalvelun mukaan hänen sisaruksiaan olivat Aleksi Mitrofanoff (s. 1871), Irina Mitrofanoff (s. 1875) ja Benjamin Mitrofanoff (s. 1881).

Hän kirjoitti ylioppilaaksi Helsingin suomalaisesta yhteiskoulusta vuonna 1897. Jo varhain hän osallistui yhteiskunnalliseen toimintaan: vuonna 1898 hän oli mukana Laihian Ylipään Nuorisoseuran perustamisessa. Isokylän kansakoululla pidetyssä kokouksessa hän toimi kirjurina ja tuli valituksi seuran ensimmäisen vakinaisen johtokunnan kirjuriksi sekä rakennustoimikunnan jäseneksi.

Vuonna 1900 Maria Mitrofanoff avioitui lääketieteen lisensiaatti Johannes Mikael von Pfalerin kanssa. Avioliiton myötä hänen toimintakenttänsä siirtyi yhä selkeämmin kansanterveystyöhön ja Pohjois-Suomen yhteiskunnallisiin verkostoihin. Puolisonsa kanssa Maria sai viisi tytärtä: Greta, Ebba, Karin, Dora ja Ruth-Ingrid.

Perhe muutti useaan otteeseen miehen lääkärintehtävien vuoksi. He asuivat muun muassa Rantasalmella, Jalasjärvellä ja Oulaisissa, jossa Mikael von Pfaler oli mukana perustamassa Oulun läänin ensimmäistä tuberkuloosiparantolaa. Tämä työ loi pohjaa myöhemmälle tuberkuloosin vastaiselle toiminnalle myös Peräpohjolassa.

Lotta Svärd -toiminnan rakentaja

Lottatyö oli 1920–1930-luvuilla merkittävä osa suomalaista kansalaisyhteiskuntaa, ja von Pfalerin panos näkyi erityisesti pohjoisten alueiden toiminnan vakiinnuttamisessa. Hänen puheitaan ja esiintymisiään käsiteltiin aikakauden lehdistössä, mikä kertoo hänen julkisesta roolista ja arvostuksesta.

Maria von Pfalerin merkittävä julkinen rooli liittyi Lotta Svärd -järjestöön. Pohjolan Lotta Svärd -piiri perustettiin Kemissä 13.3.1921, ja hänet valittiin jo perustavassa kokouksessa piirin puheenjohtajaksi. Hän toimi puheenjohtajana yhtäjaksoisesti vuodesta 1921 lähtien koko piirin ensimmäisen kymmenvuotiskauden ajan. Alkuvuosina hän hoiti myös sihteerin tehtäviä.

Kemin vuosina von Pfaler osallistui aktiivisesti paikalliseen järjestötoimintaan ja toimi Kemin Lotta Svärd -yhdistyksen puheenjohtajana vuosina 1920–1927. Hän piti esitelmiä, lausui runoja yleisötilaisuuksissa ja osallistui aktiivisesti yhteiskunnalliseen keskusteluun. Vuonna 1923 hänet valittiin myös Kemin yhteiskoulun johtokuntaan.

Vuonna 1921 Maria von Pfaler vetosi naisiin, että nämä osallistuisivat aktiivisemmin Lotta Svärd -toimintaan ja korosti erityisesti perheenemäntien vastuuta yhteiskunnallisessa työssä. Hän muistutti, että jokainen voi osallistua omien mahdollisuuksiensa mukaan esimerkiksi valmistamalla tarvikkeita suojeluskunnille.

Hänen puheenjohtajakautensa aikana piiri kasvoi merkittävästi. Perustamisvaiheen 13 paikallisosastosta kasvettiin 26 osastoon, ja jäsenmäärä nousi noin kahteen tuhanteen. Toiminta oli monipuolista: lotat valmistivat suojeluskunnille varusteita, järjestivät varainkeruuta, osallistuivat lääkintäkoulutukseen sekä tukivat maanpuolustustyötä. Piirin taloudellinen panos oli huomattava, ja järjestö vakiinnutti asemansa laajalla Peräpohjolan alueella.

Lotta Svärd -yhdistyksen Pohjolan piirin 10-vuotisjuhlassa Kemissä vuonna 1931 piirin johtokunnan puheenjohtajana toiminut Maria von Pfaler piti puheen. Puheessaan hän korosti, että käsitys lottien liiallisesta sotaisuudesta oli harhaanjohtava. Von Pfaler painotti, että lottien toiminnan keskeisenä tavoitteena oli rauhan säilyminen sekä yhteiskunnan tukeminen vaikeina aikoina.

Vuonna 1939 Maria von Pfaler kutsuttiin Pohjolan lottapiirin kunniajäseneksi tunnustuksena hänen pitkäaikaisesta työstään järjestön hyväksi.

Tuberkuloosin vastainen työ ja Muurolan parantola

Toinen keskeinen osa Maria von Pfalerin elämäntyötä oli tuberkuloosin vastainen työ. Hän toimi Peräpohjolan tuberkuloosin vastustamisyhdistyksen sihteerinä 1920-luvun puolivälistä alkaen.

Keskustelu keuhkotautiparantolan perustamisesta Perä-Pohjolaan käynnistyi vuonna 1923. Hanketta edistämään asetettiin toimikunta, jonka jäsenenä oli Maria von Pfaler puoliso, lääkäri Mikael von Pfaler. Toimikunnan tehtävänä oli muun muassa selvittää parantolalle sopiva sijaintipaikka. Hankkeen etenemisen turvaamiseksi perustettiin myöhemmin yhdistys, jonka puheenjohtajaksi valittiin Mikael von Pfaler ja sihteeriksi Maria von Pfaler. Maria von Pfaler kuului myös johtokunnan asettamaan komiteaan, jonka tehtävänä oli huolehtia parantolan sisustuksen hankinnasta. Hänen roolinsa ulottui näin myös käytännön järjestelyihin parantolan toiminnan käynnistämisvaiheessa.

Muurolan keuhkotautiparantola vihittiin käyttöön 30. tammikuuta 1927. Vihkiäispuheissa korostettiin erityisesti Mikael ja Maria von Pfalerin keskeistä roolia hankkeen toteuttamisessa. Parantolan vihkiäisjuhlassa isännöitsijä E. Piippola nosti esille heidän merkityksensä hankkeen edistämisessä todeten puheensa lopussa:

”Ennen muita meidän on mainittava pari nimeä, johtokunnan puheenjohtaja, toht. Mikael v. Pfaler ja sihteeri, rva Maria v. Pfaler, joita ilman me tuskin nyt olisimme tätä parantolaa vihkimässä. He ovat ottaneet asian sydämelleen ja ajaneet sitä kuin omaa, rakkainta asiaa konsanaan. Peräpohjolan väestö saa olla ylpeä, että sen keskuudessa on näin uhrautuvia henkilöitä. Kaikissa parantola-asiaa koskevissa kysymyksissä näkyy heidän käsialansa jälkiä.”

Vuoden 1928 vuosikokouksessa Maria von Pfaler esitti johtokunnan laatiman vuosikertomuksen. Kertomuksessa todettiin, että vaikka parantola oli saatu valmiiksi, oli muun tuberkuloosin vastaisen työn kehittäminen osoittautunut haastavaksi. Epävarmuus valtionavun määrästä parantolan ylläpitämiseen vaikeutti toiminnan suunnittelua ja rajoitti muiden tuberkuloosin vastustamiseen liittyvien toimenpiteiden käynnistämistä.

Myöhemmät vuodet ja elämäntyön merkitys

Von Pfalerin täyttäessä 50 vuotta Pohjolan Sanomissa julkaistiin hänen saavutuksiaan esittelevä merkkipäiväkirjoitus. Siinä tuotiin esille, kuinka von Pfaler oli tullut tunnetuksi erityisesti tuberkuloosin vastustamistyöstä Pohjois-Suomessa. Kirjoituksessa mainittiin hänen olleen alusta alkaen mukana Muurolan parantolan perustamisessa, josta muodostui yksi Suomen pohjoisimmista tuberkuloosiparantoloista. Lisäksi korostettiin hänen toimintaansa Pohjolan tuberkuloosiyhdistyksen johtokunnassa sekä hänen työtään Suomen tuberkuloosin vastustamisyhdistyksen palveluksessa.

Kirjoituksessa tuotiin esille myös hänen aktiivinen osallistumisensa lottatyöhön. Pohjolan Sanomien tekstissä ei mainita tarkasti kaikkien naisten järjestöjen nimiä, vaan siinä todetaan yleisesti, että von Pfaler oli mukana ”tärkeissä naisten järjestöjen johtotehtävissä”.

Von Pfalerit muuttivat Kemistä Loviisaan vuonna 1932. Maria von Pfaler jatkoi edelleen järjestötyötä ja toimi sota-aikana Artjärven lottajärjestön paikallisosaston sihteerinä ja varusosaston puheenjohtajana.

Maria von Pfaler asui viimeiset vuotensa Tuusulan Nuppulinnassa. Hän kuoli 17.6.1948 ja hänet haudattiin Hietaniemen hautausmaalle puolisonsa viereen.

Pienoiselämäkerran kirjoittaja: Guled Mariam