Vasström Lolan

LottaOrganisaatio ja kunniajäsenet Helsingin Yliopiston pienoiselämäkerratLotta Svärdin rakentajat 2026Varusjaosto

Lolan Vasström oli yksi Lotta Svärd -järjestön varhaisvaiheiden aikaansaavimmista naisista.

Tausta

Lolan Vasström, o.s. Landgren, syntyi Ruotsin Norrköpingissä 14. syyskuuta 1888. Lapsuudessa hänestä käytettiin myös nimeä Carola. Hänen perhetaustansa oli kulttuurisesti suuntautunut ja tämä vaikutti merkittävästi hänen myöhempään elämänkulkuunsa. Vasström kiinnostui jo varhain taiteesta, teatterista ja laulusta. Hän opiskeli teatteria ja laulua useissa Euroopan kaupungeissa, kuten Tukholmassa, Kööpenhaminassa, Berliinissä, Innsbruckissa ja Roomassa. Taiteellinen koulutus antoi hänelle valmiuksia, jotka näkyivät myöhemmin myös hänen työssään Lotta-Svärdjärjestössä. Hän esimerkiksi esiintyi usein järjestön tapahtumissa laulaen tai runoja lausuen.

Vasström aloitti näyttelijäntyönsä Tukholman Södrä Teaternissa. Merkittävä käänne hänen elämässään tapahtui, kun hän sai vuonna 1911 kiinnityksen Helsingin Svenska Teaterniin. Muutto Suomeen oli ratkaiseva sekä hänen henkilökohtaisen elämänsä että myöhemmän yhteiskunnallisen toimintansa kannalta. Työskennellessään Svenska Teaternissa hän tutustui taiteilija Eric Vasströmiin, joka toimi kuvittajana ja sarjakuvapiirtäjänä. Pari kihlautui vuonna 1912 ja avioitui vuonna 1913. Avioliiton myötä Carola Landgrenista tuli Lolan Vasström. Avioliitto yhdisti kaksi taiteellisesti lahjakasta, yhteiskunnallisesti aktiivista ja isänmaallisesti suuntautunutta ihmistä. Eric Vasstrom oli mukana suojeluskuntatyössä jo varhain, ja tämän kautta myös Lolan Vasström tuli lähelle sitä maailmaa, josta myöhemmin syntyi Lotta Svärd-liike. Myös Eric Vasströmillä oli oma yhteytensä Lotta Svärd-järjestöön, sillä hän suunnitteli järjestölle tunnuksia ja symboleita. Näistä tunnetuin oli Lotta Svärd järjestön tunnusrintamerkki, jota käytettiin vuosina 1921–1944.

Toiminta Lotta Svärd-järjestössä

Suomen sisällissota ja sen jälkeinen aika muodosti taustan Lotta Svärd-järjestön syntymiselle.
Yhteiskunta oli jakautunut, mutta samalla korostui tarve vapaaehtoiselle maanpuolustus- ja huoltotyölle. Eripuolille maata syntyi paikallisia lottayhdistyksiä, joiden toiminta oli aluksi hajanaista. Haagan alueella Helsingissä perustettiin joulukuussa 1919 yksi varhaisista lottaosastoista ja Lolan Vasström oli siinä alusta lähtien keskeinen henkilö. Hänestä tuli Haagan Lotta Svärdin ensimmäinen puheenjohtaja ja hänen johdollaan osasto kasvoi nopeasti. Vasströmin työ ei rajoittunut pelkkään kokousten johtamiseen, vaan hän järjesti muun muassa juhlia, iltamia, keräyksiä ja esityksiä, joilla kerättiin varoja suojeluskunnille ja lottatoiminnan tueksi.

1920-luvun alussa nousi tarve yhtenäisemmälle organisaatiolle, ja tässä kehityksessä Vasström oli alusta alkaen mukana. Hänet vallittiin Etelä-Uudenmaan piirin puheenjohtajaksi Helsingin pörssissä pidetyssä Lotta Svärd-järjestön perustamiskokouksessa maaliskuussa 1921. Näin ollen hänestä tuli yksi Etelä-Uudenmaan piirin ja koko Lotta Svärd-järjestön alkuajan keskeisistä rakentajista. Piirin toiminta oli laaja-alaista. Siihen kuului paikallis- ja kyläosastojen ohjaamista, suurten muonitusten järjestämistä suojeluskuntien harjoituksissa, kurssien organisointia, sairaanhoitojaoston kehittämistä sekä jatkuvaa varainhankintaa. Vasström oli mukana kaikessa tässä toiminnassa.

Vasströmin johtajuuden erityispiirre oli työn monimotoisuus ja se, että johtajuus ei perustunut vain muodolliseen asemaan. Hän näyttäytyi ennen kaikkea käytännön työntekijänä. Hän muun muassa osallistui kokouksiin, matkusti osastojen välillä, ohjasi toimintaa, perusti uusia yhteyksiä ja varmisti, että päätökset muuttuivat konkreettiseksi toiminnaksi. Hän toimi aikana, jolloin järjestö ei vielä ollut hallinnollisesti täysin vakiintunut ja jolloin suojeluskuntien sekä lottien väliset suhteet olivat vielä muotoutumassa. Voidaan katsoa, että Vasströmin työ varhaisessa Lotta Svärd järjestössä oli järjestön konkreettista rakentamista.

Vasströmin vahvuutena oli kyky yhdistää ideologinen innostus käytännön toimeenpanoon. Tämä näkyi suurissa tapahtumissa ja keräyksissä, joissa tarvittiin sekä johtamista että organisointia. Esimerkiksi myyjäiset olivat varhaisessa lottatyössä erityisen tärkeitä, sillä niiden avulla kerättiin varoja, vahvistettiin yhteishenkeä ja tehtiin järjestöä näkyväksi. Vasströmillä oli ratkaiseva rooli myyjäisten järjestäjänä.

Erityisen merkittävä saavutus Vasströmin lottauralla oli joulun alla julkaistujen Jul-Lotta- ja Joululotta-lehtien perustaminen ja kehittäminen. Näistä julkaisuista tuli keskeinen osa lottajärjestön varainhankintaa, julkisuutta ja aatelista viestintää. Etenkin lehtien taloudellinen merkitys varhaiselle Lotta Svärd-järjestölle oli keskeinen. Esimerkiksi vuonna 1925 lehteä painettiin 41 000 kappaletta. Tästä ruotsinkielisten osuus oli 18 000 ja suomenkielisten 23 000. Lehteä painettiin niin suomen kielellä kuin ruotsin kielelläkin. Suomenkielisen Joulu-Lotan tuotot menivät keskusjohtokunnalle, kun taas ruotsinkielisen lehden tuotot jaettiin osin johtokuntien rahastoihin ja osin niille Lottaosastoille, jotka myivät lehteä. Tämä aiheutti myöhemmin ristiriitoja keskushallituksen ja EteläUudenmaan piirin välille. Vasström koki, että piirin työn tuloksia ja sen oikeuksia pyrittiin keskittämään liikaa valtakunnalliselle johdolle.

Vasströmin taiteellinen tausta näkyi voimakkaasti hänen järjestötyössään. Hän oli keskeinen hahmo erilaisissa juhlatilaisuuksissa ja varainkeruutapahtumissa, joissa hän saattoi esiintyä laulaen tai runoja lausuen. Hänen esiintymiskykynsä lisäsi hänen vaikutusvaltaansa ja teki hänestä näkyvän järjestöpersoonan. Tässä yhdistyvät poikkeuksellisella tavalla taiteellinen ilmaisu, julkinen esiintyminen ja käytännön organisointikyky. Vasström ei ollut ainoastaan hallinnollinen johtaja, vaan myös kulttuurinen vaikuttaja, joka osasi puhutella yleisöä ja rakentaa yhteisöllisyyttä. Vasströmin asema järjestössä oli 1920-luvun puoliväliin mennessä vakiintunut ja tunnustettu. Hän oli näkyvä ja arvostettu toimija, jolle myönnettiin myös tunnustuksia työstään. Esimerkiksi vuonna 1925 hänelle myönnettiin suojeluskuntien hopeinen ansioristi. Samalla kuitenkin hänen vastuunsa kasvoivat. Hänen toimintaansa kuului varustelun, koulutuksen, kenttähuollon ja lääkintätyön tukeminen. Hän korosti käytännöllisiä valmiuksia, omavaraisuutta ja lottien kykyä toimia tehokkaasti erilaisissa tilanteissa.

1920-luvun lopulla Vasströmin asema järjestössä alkoi kuitenkin vaikeutua. Lisääntyvä työtaakka, kasvavat vastuut, sekä ristiriidat keskusjohdon kanssa alkoivat koitua ongelmaksi. Vasström alkoi yhä useammin ilmaista halunsa vetäytyä tehtävistään kasvavan työtaakan vuoksi. Erimielisyydet keskusjohdon kanssa liittyivät muun muassa rahankäyttöön, päätöksentekoon, Jul-Lottaan sekä siihen, kuinka paljon keskusjohto sai puuttua piirin toimintaan. Erityisen ratkaisevaksi nousi niin sanottu Malmin tapaus, jossa kiisteltiin paikallis- ja kyläosastojen asemasta sekä äänioikeudesta. Vasström puolusti Etelä-Uudenmaan piirin tulkintaa ja paikallista itsehallintaa, kun taas keskushallitus pyrki vahvistamaan omaa määräysvaltaansa.

Kiista kärjistyi vuonna 1927 niin pitkälle, että siitä tuli koko järjestön tasoinen kriisi. Lopulta Lolan Vasström erosi kaikista tehtävistään Lotta Svärdissä järjestön vuosikokouksessa 1927. Vasströmin merkitys Lotta Svärd-järjestössä koettiin niin merkittäväksi, että samalla erosi muitakin johtavia naisia protestina.

Sotavuodet ja myöhemmät vaiheet

Lolan Vasströmin yhteys lottatyöhön ei kadonnut, vaikka hänen varsinainen johtajakautensa päättyi. Talvi- ja jatkosodan aikana hänen toimintansa sai uuden muodon. Erityisen merkittävä oli hänen aloitteensa liikkuvien pesuambulanssien hankkimiseksi rintamalle. Hän ymmärsi, että sotilaiden vaatetushuolto, hygienia ja pyykinpesu eivät olleet vähäpätöisiä asioita, vaan suoraan armeijan toimintakykyyn liittyviä kysymyksiä. Sotavuosein aikana Vasström osallistui myös moniin muihin avustushankkeisiin. Hän oli mukana keräämässä varoja ja järjestämässä apua sotilaille ja sotainvalideille. Yksi hänen merkittävistä hankkeistaan sotavuosilta oli Krigrarbyn sotakylän pesula Porvoossa, jossa pestiin sotilaiden vaatteita ja huolehdittiin hygieniasta. Pesulaan hankittiin moderneja pesukoneita ja muita laitteita, ja siitä tuli tärkeä osa sotilashuoltoa.

Lotta Svärd-järjestön lakkauttamisen jälkeen hän ei vetäytynyt kokonaan julkisesta elämästä, vaan toimi edelleen kulttuurin ja hyväntekeväisyyden parissa. Merkittävä myöhemmän elämän saavutus liittyi Albert Edelfeltin ateljeen pelastamiseen Haikossa. Vasström oli mukana keräämässä varoja ja vaikuttamassa siihen, että rakennus voitiin säilyttää ja kunnostaa museoksi. Esimerkiksi kun Hufvudstadsbladet haastatteli Vasströmia 75-vuotispäivän johdosta vuonna 1963, Vasström toivoi, että kaikki kukat ja lahjat muutettaisiin maksuksi Haikon Edelfelt-museon hyväksi.

Lolan Vasström kuoli vuonna 1964 75-vuoden iässä. Hän oli yksi niistä ihmistä, joiden työn varaan varhainen Lotta Svärd-järjestö todella rakentui. Hänen työnsä merkitys perustui jatkuvaan, laaja-alaiseen ja käytännölliseen työhön. Hän oli Lotta Svärd-järjestön monitoimija, joka toimi niin koulutuksen kehittäjänä, organisoijana, varainhankkijana, julkaisutoiminnan käynnistäjänä ja ennen kaikkea vahvana johtajana.

Pienoiselämäkerran kirjoittaja: Teemu Koli